Robert F. Stockton.
Robert
F. Stockton kirjoitti kernaasti ylistäviä artikkeleita sotalaiva
Princetonista unohtaen mainita kirjoituksissaan John Ericssonin nimeä
ja ansioita laivan suhteen. Lopulta Ericsson ei enää päässyt
laivan koematkoillekaan mukaan ja niinpä Ericsson käsitti tulleensa
syrjäytetyksi ja ymmärsi Stocktonin vievän kunnian itselleen koko
työstä. Eräällä laivan koematkalla sattui kuitenkin vahinko, kun
Stocktonin tykki Pacemaker halkesi ammuttaessa ja turmassa menehtyi
useampi ihminen, myös Stockton itse haavoittui onnettomuudessa.
Saamansa kohtelun vuoksi Ericsson ei ottanut itselleen tapahtumista
mitään vastuuta ja kieltäytyi tulemasta Washingtoniin kuultavaksi
onnettomuuden vuoksi. Hän vielä vastauskirjeessään moitti
Stocktonia ja tästä Stockton suuttui kovasti ja alkoi kostaa
Ericssonille tapahtuneen. Hän sai Washingtonin vakuuttuneeksi siitä,
ettei Ericssonin työstään lähettämää laskua maksettu. Totta
oli myös sekin, että Stocktonin ja Ericssonin välillä ei ollut
olemassa mitään välikirjaa työnjaosta. Ericsson oli jättänyt
lopulta hallitukselle päätännän korvauksesta, mikä hänelle
kuuluisi maksaa hänen patenttinsa käytöstä, ei niinkään
menettämästään työajasta.
Stockton
alkoi vahingoittaa Ericssonin mainetta mm kertomalla Englannissa
tutustuneensa kekseliääseen mekaanikkoon, joka oli rakennuttanut
samanlaisen laivan kuin Princetonkin oli propellipotkurineen. Hän
kertoi, että mallin saatuaan hän ei enää tarvinnut Ericssonin
apua, sillä Yhdysvalloissa malli voitiin helposti kopioida
paikallisesti. Edelleen hän jatkaa: ”Kapteeni Ericsson tuli sitten
Amerikkaan minun kutsumattani, ja sallittakoon minun lisätä,
hämmästyksekseni ja mielipahakseni. Kun hän sitten tunkeillen
lähestyi minua ja kun silloin pidin häntä verrattain kyvykkäänä
mekaanikkona, niin en tosin ottanut häntä palvelukseeni, mutta
sallin hänen kuitenkin erikoisesta suosiosta ja ystävällisyydestä
valvoa Princetonin koneitten rakentamista, koska hän niin paljon
toivoi ja odotti tämän laivan onnistumisesta.”
Sotalaiva Princeton.
Princetonin
vesillelaskun yhteydessä järjestetyillä juhlapäivällisillä
Stockton oli kylläkin kertonut etsineensä kautta maailman miestä,
joka pystyisi valmistamaan sotalaivan, joka täyttäisi siihen
kohdistetut vaatimukset. Tuolloin hän kehui Englannistä tällaisen
miehen löytäneensä. Omin sanoi hän innostui kuvailemaan: ”Tämä
mies on ystäväni, kapteeni Ericsson, joka istuu tässä
rinnallani.” Tämän päälle juotiin vielä maljoja. Toisessa
tilaisuudessa Stockton oli esittänyt ”kapteeni Ericssonin,
nykyajan suurimman mekaanisen neron maljaa”. Nyt tämä mekaniikan
nero olikin enää verrattain kyvykäs mekaanikko. Ericsson esitteli
tarkat konepiirrustuksena laivastovaliokunnalle saaden nämä
varmoiksi Ericssonin panoksesta asiassa. Eräänlainen tuomioistuin
katsoi oikeaksi määrätä hallitus maksamaan Ericssonille 14 000
dollaria hänen lähettämästään 15 000 dollarin laskusta. Lopulta
Ericsson sai vain 3 000 dollaria hallitukselta korvauksia patenttinsa
käytöstä.
Vuonna
1838 hakemansa patentin Ericsson päästi lopulta raukeamaan, mutta
ennätti ennen sitä tienata patentillaan kuitenkin sievoisia summia.
Hän sai tuloja patentillaan myös Englannista, sillä siellä
pitkien neuvottelujen jälkeen jaettiin 500 000 markkaa neljän
propellin keksijän kesken. Toisaalta Ericsson menetti myös suuria
summia lähinnä keksimällään lämminilmakoneellaan. 1840-luvulla
Ericsson valmisti uuden regeneraattorin, jossa taaja
metallilankaverkko otti vastaan ja luovutti taas lämmön. Vuonna
1851 hän sai valmiiksi suuren koekoneen, joka vielä toimi
kelvollisesti. Joukko New Yorkin liikemiehiä investoi
valtamerilaivan rakentamiseen, joka perustui tähän Ericssonin
keksintöön. Laivan valmistus alkoi huhtikuussa 1852 ja sen
nimeksikin tuli Ericsson. Ensimmäinen koeajo suoritettiin laivalla
tammikuussa 1853 suurin toivein ja Ericssonia verrattiin Newtoniin
tai muihin suurmiehiin. Laivan nopeus ei kuitenkaan noussut kuin 11
kilometriin tunnissa ja seuraavilla koeajoilla vauhtia yritettiin
turhaan lisätä muutoksia tekemällä laivassa. Vasta kun palamista
tehostettiin saatiin vauhti nousemaan seitsemääntoista tai
kahdeksaantoista kilometriin tunnissa. Laivan kohtaloksi lopulta
muodostui myrskyvihuri, joka kallisti laivaa pahoin ja sai sen
horasemaan vettä sisälleen. Seurauksena oli laivan uppoaminen
läheisessä satamassa.
Pettynyt
Ericsson kuvasi asiaa näin: ”Suotta on kuvatakaan, miltä minusta
tuntui nähdessäni veden tulvivan liesiin ja kauniin teokseni tuuma
tuumalta painuvan. Jyrkempää siirtymistä ilosta ja ylpeydestä
suruun ja pettymykseen on vaikea ajatella. Kahden vuoden uuttera työ
oli saatettu onnelliseen päätökseen. Laiva, joka ehkä oli kaunein
ja lujin, mitä on milloinkaan rakennettu, liukui mitä tyvenimmällä
pinnalla maailman parhaassa satamassa vain muutaman kaabelin mitan
päässä ankkuripaikastaan; ja sitten luonnonvoimain oikku
muutamassa minuutissa teki lopun kaikesta.”
Laiva
kuitenkin nostettiin ja Ericsson oli sitä mieltä, että 70 000
markalla laivan koneisto saataisiin jälleen kuntoon. Laivan koneisto
vaihdettiin Ericssonin pettymykseksi höyrykoneeksi ja tammikuussa
1855 joutui John Ericsson lähestymään yrityksen osamiehille
lähettämässään kirjeessä toteamaan tappionsa ja toiveenaan
esitti, että jokin päivä hänen keksimänsä kone vielä tuottaa
enemmän voimaa kuin kokonainen vuori kivihiiliä höyrykoneessa.
Varojan vähyyden vuoksi ainakin toistaiseksi hän joutui luopumaan
innovaationsa kehityksestä. Hän jatkoi kuitenkin pienempien
lämminilmakoneiden kehittämistyötä ja vuonna 1857 pystyi jo
pienillä koneilla saamaan tuloksia aikaiseksi. Parissa vuodessa hän
sai myytyä 1 000 konetta ja pian oli jo 3 000 konetta varustettu
hänen innovaatiollaan. Näitä olivat mm. kirjapainokoneet,
nostokoneet ja erilaiset pumput. Eurooppaankin virtasi Ericssonin
koneita ja jälleen hän tienasi patentillaan merkittäviä summia
rahaa.
Suurimmat
ansiot Ericssonille eivät kasautuneet lämmiilmakoneidensa
kehittämisestä vaan historiaan hän jäi ilman muuta Yhdysvaltain
sisällissodan vuoksi. Sodan syttyessä ei Amerikassa ollut
ainuttakaan panssarilaivaa, ja etelävaltiot ennättivät ennen
pohjoisvaltioita sellaisen hankkimaan. Huhtikuussa 1861 nostettiin
Norfolkin telakan läheisyyteen upotettu suuri fregatti Merrimac ja
sen yläkansi poistettiin ja päällystettiin rautakiskoilla
eräänlaiseksi panssarilaivaksi. Työt laivalla olivat jo alkaneet,
kun pohjoisvaltiot asettivat komitean tutkimaan
panssarilaivasuunnitelmia. 29.8.1861 John Ericsson lähestyi
presidentti Lincolnia kirjeellä, josta seuraavaksi siteeraus:
Presidentti Abraham Lincoln.
”Allekirjoittanut,
joka on käytäntöön saattanut nykyisen laivankulkukeinon ja
rakentanut ensimmäisen propelli-sotalaivan, tarjoutuu nyt
rakentamaan laivan, joka hävittää Norfolkin luona olevan
kapinallisen laivaston, joita vihollisen patterit suojelevat. Täten
lyhyesti ilmoitettuani, missä aikomuksessa puoleenne käännyn,
tahdon nöyrimmin huomauttaa, etten tämän tarjomuksen tehdessäni
etsi minkäänlaista yksityistä etua. Olen niin onnellisessa
asemassa, että minulla jo on tuhatkunta lämminilmakonetta
käytännössä ja hyvät rikastumisen toiveet. Alttius unionin
asialle on ainoa syy, joka saa minut tässä vaarallisessa pulassa
palveluksiani tarjoamaan – henkenikin, jos se on tarpeellista –
esistääkseni suurta asiaa, jota Kaitselmus on kutsunut Teidät
puolustamaan. Pyydän Teitä tarkkaan tutkimaan tämän mukana
seuraavia piirustuksia. Huomaatte silloin, että ehdottamani keinot
ovat sangen yksinkertaisia – niin yksinkertaisia, että voisin
kymmenen viikon kuluttua siitä, kun työ on alkuun pantu, asettua
Norfolkin luo vihollisen tykkien alle, ja niin tehokkaita, että
varmaan luulen voitavan upottaa varastetut laivat ja puhdistaa meri
pettureista. Paitsi laivan rakenteen yksinkertaisuutta on luullakseni
myös otettava huomioon se seikka, että sillä, joka on tämän
suunnitellut, on enemmän käytännöllistä kokemusta ja
rakentajakykyä kuin ainoallakaan toisella nykyään elävällä
insinöörillä. Olen tehnyt osapuilleen sadan laivakoneen
piirustukset ja joka päivä teen omin käsin työpiirustuksia niitä
erilaisimpiin mekanisiin konstruktioihin, ja olen tehnyt niin 30
vuotta. Sitä paitsi olen saanut sotilaskasvatuksen ja olen
tykistötieteeseen perehtynyt. Siihen, että tätä painostan, ei ole
muuta syytä kuin haluni vakuuttaa Teille, että huoletta voitte
uskoa minulle ehdottamani työn suorituksen. Ellette voi sitä tehdä,
voi maa ehkä menettää ne edut, jotka tarjomukseni sille tuottaa.”
Kapteeni John Ericsson.
Ericssonin
epäonni lämminilmakonelaivan onnettomuudessa oli vielä ihmisillä
tuoreessa muistissa, mutta liikemies Cornelius Scranton Bushnell (s. 19.7.1829 ja k. 6.5.1896) New Havenista
alkoi ajaa John Ericssonin asiaa voimakkaasti. Tämä liikemies oli
jo tehnyt hallituksen kanssa sopimuksen ja sitoutunut rakentamaan
Galena-nimisen, rautakiskoilla panssaroidun tykkiveneen. Tämän
veneen panssaroinnin kantavuus aiheutti epäilyjä ja Bushnell sai
tehtäväksi mennä New Yorkiin Ericssonin luo ja tutkia asiaa.
Piirustukset tutkittuaan Ericsson oli vakuuttunut, että laiva kyllä
kantaisi panssaroinnin ja tietyn matkan päässä kestäisi
kuusituumaisen tykin ammuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti