sunnuntai 9. heinäkuuta 2017


Hatanpään kartanon päärakennus valmistui vuonna 1885.
Hatanpään kartanon perheelleen ostaneen Nils Johanin ja Elisabetin lapsista - lapsia oli kaikkiaan yksitoista, joista kaksi kuoli jo lapsena - Karl Gustaf Idman (s. 26.6.1817 Kuru ja k. 23.6.1880 Messukylä) suoritti opintonsa Helsingissä, jossa promovoitui filosofian maisteriksi vuonna 1840. Karl Gustaf valmistui tuomariksi vuonna 1843 toimien sen jälkeen auskultanttina Turun hovioikeudessa. Senaatin valtiovaraintoimikunnan kamarikirjurina Karl Gustaf Idman toimi myöhemmin, mutta luopui - kuten aikanaan isänsäkin - hyvin alkaneesta virkamiesurastaan palaten takaisin Hatanpään kartanoon isäänsä auttamaan. Kartanossa työtä piisasi, sillä kartanon maat sijaitsivat viiden pitäjän alueella. Isänsä Nils Johan Idmanin kuoltua Karl Gustaf Idman lunasti kartanon perikunnalta. Vuonna 1854 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäsen Karl Gustaf avioitui vapaaherratar Beata Sofia Gustava Mellinin (s. 4.11.1827 Kalvola ja k. 10.4.1900 Messukylä) kanssa. Karlin Gustafin vaimo Beata Sofia oli vapaaherra Bernt Gustaf Mellinin ja Frederika Gustava Liljebrunin tytär; Beata Sofiaa aikalaiset kuvasivat matemaattisesti ja musikaalisesti lahjakkaaksi ihmiseksi. Kartanossa häntä avusti lapsille erittäin läheinen Alexandra Holmberg (Sassa-täti), sillä suuren kartanon emännöinti lukuisine vieraiden kestityksineen kävi Beata Sofian voimien päälle. Kovin käytännönläheiseksi häntä ei varmaan voinut sanoa, mutta vanhemmalla iälläkin hän pukeutui aina tyylikkäästi.

Vanhin Karl Gustafin ja Beata Sofian pojista, Aleksander Idman (s. 28.3.1856 ja k. 16.11.1879) syntyi samoihin aikoihin, kun Venäjän keisari Aleksanteri II vieraili Tampereella ja keisari lupautui iloisen perhetapahtumasta kuultuaan poikalapsen kummiksi. Toiseksi vanhin Karl Gustafin ja Beata Sofian pojista oli Gustaf Rudolf Idman, joka muistetaan merkittävästä urastaan tamperelaisena lääkärinä ja kunnallisen terveydenhuollon kehittäjänä.

Karl Gustaf Idmanin veli Nils Johan Wilhelm Idman oli pioneeri Tampereella kunnallisessa terveydenhuollossa toimiessaan lääkärinä. Vuodesta 1848 Nils Johan Wilhelm Idman nimitettiin kaikkien aikojen ensimmäiseksi Tampereen kaupunginlääkäriksi. Tässä virassa häntä seurasi myöhemmin hänen veljenpoikansa Gustaf Rudolf Idman.  

Gustaf Rudolf Idman.

Museovirasto on määritellyt Hatanpään kartanon valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Keskiajalta asti kartanon alue tunnettiin kolmen talon muodostamaksi Hatanpään kyläksi, joista yksi talo autioitui 1600-luvulle tultaessa. Talonpoikaisomistus päättyi Hatanpäässä 1600-luvulla, kun talot yhdistettiin ratsutilaksi ja Tauskon tilasta sen augmentti eli aputila. Tilan ensimmäinen omistaja oli vapaaherra, maaherra, Turun hovioikeuden presidentti ja valtaneuvos Ernst Johan Creutz (s. 20.5.1619 ja k. 24.2.1684 Turku). Ernst Johan Creutz vanhempi oli vuosina 1652-1666 Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherra sekä vuonna 1666 hetken Turun ja Porin läänin maaherra Erik von der Linden kuoltua. Vuonna 1667 hän siirtyi Ruotsiin Västmanlandiin ja hänet nimitettiin valtaneuvokseksi ja Turun hovioikeuden presidentiksi vuonna 1674. Creutz ajoi reduktiota sekä puolusti Suomen etuja.

Vapaaherra Creutzin kuoltua vuonna 1684 tilan maat peri hänen tyttärensä, joka oli aviossa ratsumestari Israel Ruthenhjelmin kanssa. Ratsumestarin hallinnassa tilat jälleen yhdistettiin ja tätä kohtaa historiassa voidaan pitää Hatanpään kartanon alkuhetkenä. Vuosina 1758-1778 Hatanpään kartanoa hallitsi vapaaherra ja upseeri sekä valtiopäivämies Hans Henrik Boije (1716-1781). Hans Boije osallistui hattujen sotaan vuosina 1741-1742 ja oli vuodesta 1761 Uudenmaan läänin maaherra sekä vuodesta 1772 valtiokonttorin presidentti. Boijen omistuksessa kartano sai puisen yksikerroksisen päärakennuksen. Hans Boije oli muutenkin merkittävä maanomistaja aikoinaan; hän hankki itselleen useita ratsutiloja, kuten Partolan, Holvastin, Tuomaalan sekä Sarvannan Messukylästä ja Teiskolan kartanon. Tammerkosken länsipuolelta hän hankki vielä Tammerkosken kartanon. Boije perusti Otavalan kehruukoulun vuonna 1753 Iidesjärven länsipuolelle Viinikanojan varrelle, likelle nykyistä Tampereen yliopistoa.

Jonkun aikaa oli jo suunniteltu kaupungin perustamista Tammerkosken varteen, mutta hanke alkoi edetä vauhdilla, kun kuningas Kustaa III pääsi valtaan. Suomelle oli laadittu uudistamisohjelma, jonka tärkeimpänä tarkoituksena oli uusien kaupunkien perustaminen. Kuningas Kustaa III vieraili kesäkuussa 1775 Tammerkoskella ilmeisesti vapaaherra Boijen kutsumana ja yöpyi hänen kartanossaan Hatanpäällä. Tosiasiassa kaupunkimme perustaminen oli ratkennut jo ennen tätä vierailua ja virallisen perustamiskirjan kuningas Kustaa III allekirjoitti neljä vuotta myöhemmin 1.10.1779 Gripsholmin linnassa. Tampereen kaupunki perustettiin Tammerkosken kartanon alueille, jotka vapaaherra Hans Boije myi kruunulle. Muistona kuningas Kustaa III:n vierailusta Hatanpään kartanossa ovat vieläkin siitä kertovat kuninkaan kuja ja muistomerkiksi laitettu luonnonkivi, ns. vapaamuurarihauta, sillä sekä kuningas että vapaaherra Boije olivat vapaamuurareita. 1700-luvun loppupuolelta eli vapaaherra Boijen ajoilta ovat peräisin myös Hatanpään puistoalueen vanhimmat osat.
Vapaamuurarihauta Hatanpään puistossa.

Hans Boijen jälkeen Hatanpään kartanon omistaja oli kruununvouti Gustav Ahlman vuosina 1779-1802 ja hänen jälkeensä uudeksi omistajaksi tuli ruukinisäntä Lars Gustaf Lefrén (s. 12.3.1778 Turku ja k. 19.4.1825 Messukylä). Lars Lefrén tuli Turusta, jossa hän pääsi ylioppilaaksi vuonna 1791. Hänen vanhemmat oivat Turun akatemian teologian professori Lars Lefrén ja Johanna Sofia Leijonancker. Hatanpään kartanoa hieman myöhemmin vuonna 1808 osti Lars Lefrén Abraham Häggmanilta Tampereen paperitehtaan, joka oli vuonna 1820 Suomen suurin tehdas kun siellä työskenteli 44 työntekijää. Tehtaan paperi valmistettiin lumpuista käsityönä arkki kerrallaan. Lars Lefrénin aikana Hatanpään kartano kattoi 38 sivutilaa ja 42 torppaa ja siihen kuului saha ja kaksi myllyä Tammerkoskessa. Vuonna 1805 Lars Lefrén avioitui Katarina Juliana af Ekenstamin (k. 1854) kanssa ja heillä oli Turun lyseon opettajana toiminut poika, Lars Adolf Matias Lefrén.

Tammerkoski oli selvästi tämän Tampereen kaupunkimme kasvua vauhdittamassa, vaikka kauan se oli saanut vapaana kuohua. Turun yliopiston kemian professori Juhana Gadolin lausui vuonna 1802 Suomen kaupunkien teollisuudesta luottavasti. "Mekanisia laitoksia kehräämöjä ym. varten" oli hänen mielestään edullista tänne pystyttää; paperin valmistukseen, jota ei voisi menestyksellä harjoittaa muualla kuin koskien partailla, ei silloisista kaupungeista mikään olisi sopivammalla paikalla kuin Tampere, "jonka luonto näyttää aikoneen Suomen mekanisten laitosten pääpaikaksi". Pellavatehtaalla oli myös aikaisemmin oma ennustajansa, kun itse Henrik Gabriel Porthan oli vuonna 1800 Turun talousseurassa lausunut: "Meillä on pieniä kaupunkeja sisämaassa, joilla ei ole minkäänlaista teollisuutta eikä juuri minkäänlaisia elinkeinoja, esim. Tampere. Koska tämä kaupunki on keskellä Suomen etevimpiä pellavapitäjiä, seudulla, jossa ruokavarastoista ei ole puutetta, pitäisi sinne perustaa pellavankutomatehtaita ja niitä edistää."

Vuonna 1825 Hatanpään kartano päätyi Idmanin suvun omistukseen, jossa se pysyi aina vuoteen 1913 asti, jolloin kartanon vararikon seurauksena otti haltuunsa Tampereen kaupunki. Vuonna 1903 oli Hatanpään kartanon lunastanut muilta perillisiltä agronomi Fredrik Leonard Idman (1870-1922), joka jäi viimeiseksi Idman suvun jäseneksi Hatanpään kartanon isäntinä. 31.1.1913 agronomi Fredrik Idman tarjosi Messukylän kunnan alueella sijaitsevaa Hatanpään kartanon maita Tampereen kaupungille, joka valtuustonsa päätöksellä toukokuussa päätti ostaa maat 2,5, miljoonalla markalla. Osa alueen maista tuli jo heinäkuussa kaupungin käyttöön ja loputkin pyhäinpäivästä lähtien. Hatanpää alueena liitettiin Tampereeseen kirkollisesti 1.1.1919 ja hallinnollisesti, oikeudellisesti sekä kameraalisesti vuonna 1920. Alkuperäisen tulipalossa tuhoutuneen puisen päärakennuksen tilalle rakennettiin vuosina 1883-1885 nykyinen päärakennus, jonka suunnitteli Odert Sebastian Gripenberg. Hän suunnitteli lähelle päärakennusta myös ns. Huvilan, uusgoottilaisen asuinpalatsin, jossa lääkäri Gustaf Rudolf Idmanin veli, pankinjohtaja Nils Bernhard Idman asui.
Nils Bernhard Idman.

Hatanpään kartanon kannaltakin oman jännittävän sivujuonen kehitteli Yhdyspankin pankinjohtaja Nils Bernhard Idman, josta tässä yhteydessä on aivan pakko erikseen mainita: Villa Hvittorpin uusi isäntä, Johan Alfred Norrmén (s. 22.4.1858 Ylöjärvi ja k. 6.7.1942 Helsinki) kuului aatelissukuun; hänen isänsä oli senaattori ja salaneuvos Oscar Norrmén ja äiti oli Selma Emelie Stjernvall. Alfred valmistui hovioikeuden auskultantiksi vuonna 1880 ja työskenteli asianajajana Helsingissä vuodet 1882-1890. Tämän jälkeen hän siirtyi vuonna 1862 perustetun Suomen Yhdyspankin johtokunnan jäseneksi, josta siirtyi pankin pääjohtajaksi vuonna 1907. Yhdyspankin - ensimmäisen liikepankin - avatessa perustamisvuonna 1862 sivukonttorin Tampereelle, oli Gustaf Serlachius sen ensimmäisiä asiakkaita. Sivukonttorin toiminnasta oli vastuussa Finlaysonin tehtaan patruuna Wilhelm von Nottbeck (s. 23.1.1816 Pietari ja k. 30.3.1890 Wiesbaden). Vuonna 1913 Alfred Norrmén joutui eroamaan pankinjohtajan paikalta, kun ei ollut kuunnellut varoituksia ja viestejä pankin Tampereen konttorin johtajasta, Nils Idmanista.
Hatanpään kartanon Huvila.

Nils Idman (s. 23.9.1858 Messukylä ja k. 6.3.1944 Helsinki) teki Suomen taloushistorian suurimpiin kuuluvan kavalluksen pankista ja jäi siitä kiinni vuonna 1912. Pankin Tampereen konttoriin tehtiin yllätystarkastus ja todettiin pankin sisäisen valvonnan pettäneen täysin. Idman sai kavallettua Suomen Yhdyspankilta n. 8,6 miljoonaa markkaa, nykyrahaksi muutettuna n. 30 miljoonaa euroa. Rahasumma vastasi melkein kymmentä prosenttia Suomen suurruhtinaskunnan silloisesta budjetista. Kavaltamillaan rahoilla Idman rakennutti Tampereelle Hatanpään kartanon viereen rannan ääreen uusgoottilaisen huvilan, jonka hinnan on arvioitu olleen puolet Tampereen tuomiokirkon kustannuksista. Tapauksen vuoksi yksi pankinjohtajista teki itsemurhan. Idman sai toimistaan 10 vuotta kuritushuonetta, mutta Turun hovioikeus ja senaatti pidensivät tuomion 15 vuodeksi. Keisariperhe Romanovien 300-vuotisen vallassaolon kunniaksi annetun julistuksen ja joukkoarmahduksen vuoksi hän joutui lopulta olemaan vankilassa vain seitsemän vuotta.  

Katajanokalla sijaitsi vuoteen 1960 asti Johan Alfred Norrménin talo Kanavarannan ja Katajanokanlaiturin kulmassa.

Nils Idman oli Hatanpään kartanonisännän, senaatin kamarikirjuri Karl Gustaf Idmanin ja Beata Sofia Gustava Mellinin neljänneksi vanhin lapsi, joka kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1876. Helsingin yliopistosta hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1880 ja maisteriksi vuonna 1882 sekä  molempien oikeuksien kandidaatiksi 1884. Idman tuli Pohjoismaiden Osakepankin Tampereen konttorin alijohtajaksi vuonna 1885 ja konttorinjohtajaksi hän pääsi vuonna 1890. Nils Idman avioitui vuonna 1887 Anna Sidonia Alfthanin kanssa.

Arboretum on perustettu vuonna 1970 Hatanpään kartanon puistoon.

Hatanpään kartanon päärakennusta käytettiin ensimmäisen maailmansodan aikana vuodesta 1916 sotilassairaalana, myöhemmin myös kaupunginsairaalana. Kaupunginarkkitehti Bertel Strömmer (s. 11.7.1890 Ikaalinen ja k. 18.4.1962 Tampere) suunnitteli Hatanpään kartanon alueelle vuonna 1935 valmistuneen funktionaalista tyyliä edustavan uuden kirurgisen sisätautien- ja lastensairaalan. Samoin vanhan kartanon rakennuksia muunnettiin mielisairaalaksi. Sairaalarakennukset Hatanpään alueella ovat useaan eri otteeseen laajentuneet ja vanha päärakennus jäi pois sairaalakäytöstä 1960-luvun lopulla. Tampereen kaupunki saneerasi Hatanpään kartanon päärakennuksen museokäyttöön kaupunginmuseolle ja 1990-luvulla siellä on toiminut mm. Nukke- ja pukumuseo ja tilaa on vuokrattu myös juhla- ja konferenssikäyttöön. Huvilarakennusta on käytetty mm. kaupungin virastokäytössä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti