torstai 20. heinäkuuta 2017


Gustaf Rudolf Idman.
Hatanpään kartanon tilanomistaja Karl Gustaf Idmanin ja hänen puolisonsa Beata Sofia Gustavan poika Gustaf Rudolf Idman syntyi Hatanpäällä 26.9.1857 (k. 26.5.1927 Helsinki). Gustaf Rudolf suoriutui ylioppilaaksi vuonna 1876 Hämeenlinnan lukiosta ja aloitti samana vuonna opiskelun Helsingin keisarillisessa Aleksanterin yliopiston Hämäläisessä osakunnassa. Yhdessä hänen kanssaan aloittivat samassa yliopistossa hänen vuotta vanhempi ja vuoden nuorempi veljensä opiskelunsa; veljessarjan nuorimmainen, Karl Gustaf Johan eli Gösta (a. 1865) aloitti samana syksynä opiskelun Helsinfors Normallyceumissa. Göstasta kehkeytyi myös lääkäri, joka erikoistui hammaslääketieteeseen toimien Helsingin yliopistossa dosenttina ja hammaskirurgian opettajana.

Samaan aikaan poikien opiskelun Helsingissä alkaessa myytiin Hatanpään kartanon itäpuolen ranta-alueet Tampereen kaupungille 800 000 markalla. Helsingissä oli myös Idman sukua näyttävästi edustettuna, kun esim. isän puolelta tehtailija , valtiopäiväedustaja Fredrik Idestam, vaikutti siellä. Fredrik Idestam oli mm. Nokia Oy:n (paperitehdas, puuhiomo ja Suomen ensimmäinen sulfiittiselluloosatehdas) sekä Tampereen kattohuopatehtaan (myöhemmin TAKO Oy:n) perustaja. Poikien äidin puolelta äidin siskon oli naimisissa Suomen Pankin pääjohtajan, senaattori Viktor von Haartmanin kanssa ja toisen tädin puoliso oli Suomen Kaartin komentaja, kenraalimajuri Viktor Sundman. Sekä Idman veljekset että sisarukset - jotka myös opiskelivat Helsingissä - asustivat perheen kaupunkiasuntoa, jonka ylläpidosta vastasi Sassa-täti eli Alexandra Holmberg.
Olga Elisabet Gustafsson.

Hatanpään kartanon tilanomistaja Karl Gustaf Idman kuoli 1880 ja samana suvena vietettiin Gustaf Rudolf Idmanin sisaren, Berthan ja kaupunginlääkäri Axel Hårdin häitä. Näissä häissä Gustaf Rudolf tapasi Helsingissä ja Mikkelissä saksaa ja ranskankieltä opettavan tulevan puolisonsa, Olga Elisabet Gustafssonin. Jo varhain lukioikäisenä Gustaf Rudolf Idman oli innostunut kielikysymyksestä, vaikka kodissa puhuttiin vain ruotsinkieltä. Yliopistoaikanaan hän veljeili mielellään suomenkielisten seurassa, katkaisematta toisaalta välejään ruotsinkielisten kanssa. Gustaf Rudolf Idman onnistui toiminnallaan murtamaan raja-aitoja ja edistämään suomenkielen asemaa ruotsin- ja suomenkielisten lääkäreiden kesken. Idman oli mukana perustamassa suomenkielistä Lääkäriseura Duodecimia. Vuonna 1907 hän toimi sekä Finska Läkaresällskapetin puheenjohtajana että Duodecimin varapuheenjohtajana, kunnes seuraavana vuonna kohosi Duodecimin puheenjohtajaksi. 28.2.1910 perustettiin kaksikielinen Suomen Lääkäriliitto ja perustamiskokouksen puheenjohtajana toimi Gustaf Rudolf Idman. Samoin hänet valittiin Tampereella Suomalaisen Klubin perustamiskokouksessa vuonna 1891 ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Hän oli myös perustamassa Suomalais-Ugrilaista seuraa.

Vuonna 1882 oli Gustaf Rudolf Idmanin filosofian maisterinpromootio Helsingissä ja Olga Gustafsson oli hänen seppeleensitojana tilaisuudessa. Pariskunnan häitä vietettiin Heinolassa vuonna 1885 Olgan vanhempien, sahanhoitaja Abraham Gustafssonin ja Anna Maria Hårdhin luona. Pari teki häämatkan Keski-Eurooppaan ja asettui sen jälkeen Tampereelle asumaan. Heidän lapsiaan olivat suurlähettiläs ja ministeri Gustaf Idman ja filosofian tohtori pääkonsuli, kirjallisuuden tutkija ja suomentaja Niilo Idman. Gustaf Rudolf Idman valmistui lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1881 ja lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1884. Tampereella hän avasi kaupungin ensimmäisen yksityisen lääkärinvastanoton vuonna 1885. Toimensa ohella hän samanaikaisesti toimi myös rautatielääkärinä ja toisena eli apulaiskaupunginlääkärinä. Hänet lopulta nimitettiin vuonna 1887 vakituiseksi ensimmäiseksi kaupunginlääkäriksi sekä Finlaysonin tehtaan lääkäriksi. Vielä lisäksi hän toimi lääkärinä Tampellan ja Nokia Oy:n tehtailla.
Lääkintäneuvos Gustaf Rudolf Idman istumassa. Takana vasemmalta lapset Karl Gustaf, Anna Maria ja Nils Idman.

7.5.1898 Tampereella Engströmin kahvilassa kokoontui kaupungin kymmenestä lääkäristä kaikkiaan kahdeksan lääkäriä perustamaan omaa yhdistystä. Kahvila sijaitsi Kauppakadun ja Läntisen kadun eli nykyisen Näsilinnankadun kulmauksessa puutalossa, jossa vielä myöhemmin sijaitsi Tuotannon myymälä. Paikalliset lääkärit kokoontuivat aamupäivisin kyseisessä kahvilassa toisiaan tapaamaan ja juttelemaan, mutta ennen kaikkea kirjoittamaan vekseleitä toisilleen. Vekseleitä kirjoitettiin, koska monet kollegat olivat ostaneet osakkeita samana vuotena perustetusta Tampereen Osakepankista. Yhdistystä perustamassa olivat lääkärit: Eino Rafael Ahlman, Yleisen sairaalan lääkäri Gustaf Albert Backman, toinen kaupunginlääkäri Ernst Ewald Bergroth, Pellavatehtaan lääkäri Nils Gustaf Durchman, Tampereen aluelääkäri Ernst Gustaf Vilhelm af Hällström, ensimmäinen kaupunginlääkäri Gustaf Rudolf Idman, Nokian tehtaan lääkäri Karl Gustaf Johan Idman sekä Köyhäinhoidon ja kulkutautisairaalan lääkäri Oskar Henrik Nyman.

Perustettu yhdistys päätti toistaiseksi toimia ilman sääntöjä, sillä kokouksessa oli nähtävänä ruotsinkielisen Åbo Läkareföreningin säännöt - näitä sääntöjä pidettiin perustetun yhdistyksen sääntöjen mallina - eivät näet sisältäneet kuin yhden varsinaisen pykälän; yhdistys valitsee keskuudestaan vain rahastonhoitajan. Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Gustaf Albert Backman ja varapuheenjohtajaksi Gustaf Rudolf Idman sekä sihteeriksi Eino Rafael Ahlman. Keisarillinen senaatti lopulta vahvisti 7.8.1901 Tampereen Lääkäriseuran ensimmäiset säännöt seuraavalla evästyksellä: "Keisarillinen Senaatti on itsellensä esittelyttänyt tämän alamaisen hakemuksen siihen kuuluvine asiakirjoineen ja näkee hyväksi sekä sallia puheenalaisen yhdistyksen perustamisen, että myöskin sille hyväksyä ja noudatettavaksi vahvistaa seuraavat säännöt." Yhdistyksen varsinainen toiminta alkoi 11.6.1898 Bauerin kahvilassa, jossa kokoontui 21 lääkäriä kuukausikokoontumiseen ensimmäistä kertaa. Kokouspäiväksi vakiintui pitkäksi aikaa kuukauden ensimmäinen lauantai.

Idmanin toimiessa lääkärinä Tampereella kasvoi ja kehittyi kaupunkimme monin tavoin. Elinkeinovapauslaki vuonna 1880 antoi pohjaa kasvulle kaupungissamme. Kun Idman aloitti kaupunginlääkärinämme oli väkiluku Tampereella n. 13 000. Vuonna 1890 väkeä oli jo 20 000 henkeä ja vuonna 1900 kaupunkilaisia oli jo yli 36 000 henkeä. Idmanin poistuessa kaupungistamme vuonna 1906 oli väkeä jo 42 000 henkeä. Varsinkin työväestö katsottiin 1800-luvun lopussa varsin yleisesti terveys- ja hygieniakeskusteluissa alttiiksi taudeille. Kulkutaudeista pelätyimpiä olivat lavantauti ja kolera, vaikka enemmän väkeä kuoli tuhkarokkoon, tulorokkoon ja hinkuyskään.
Amurin kaupunginosaa Tampereella.

Haisevat lammikot ja vetinen maaperä tulkittiin otollisiksi kulkutautien levittäjiksi. Terveydenhuoltolautakunta oli erityiseksi silmätikuksi ottanut Amurin kaupunginosan, kulkutautien pesäkkeen. Amurin suoperäistä maaperää pidettiin Kyttälää huonompana kulkutautien kannalta. Kaupunki päätti kivetä katuja ja viemäröidä keskusta-alueensa. Valitettavasti kuitenkin osa viemäreistä sijoitettiin liian korkealle pihoihin nähden ja viemärit eivät näin toimineet tarkoitetulla tavalla. Amurin viemäri saatiin toimivaksi vasta 12 vuotta keskustan viemäriä myöhemmin, vuonna 1892. Vuonna 1895 vihdoin katukiveykset ylettyivät jo työläiskortteleihinkin asti.

Suurena ongelmana kaupungissa koettiin tuolloin myös ihmisten ja eläinten ulosteet, sillä kaupungissa oli myös merkittävästi eläimiä. Käymälöiden rakentamista ja jätteiden tyhjennystä ei millään tavalla valvottu. Vuonna 1885 perustettiin Tampereelle terveyspoliisi yleistä puhtautta valvomaan. Nyt määrättiin käymälät kaupungissa tyhjennettäviksi kesäkuun alkuun mennessä ja talojenomistajat joutuivat vastuuseen pihojensa ja katuosuuksiensa puhtaudesta. Edelleen kosteat ja ahtaat asunnot olivat terveysriski viranomaisten mielestä ja kaupunginlääkäri Idmanin mielestä Tampereen työväen asuinolot olivat 1880-luvulla maamme huonoimmat. Kaupunginlääkäri Idman keskittyi erityisesti Kyttälän hökkelikylään, jonka saneerausta hänen johdollaan alettiin toteuttaa vuonna 1890. Noin kaksituhatta ihmistä häädettiin kodeistaan, jotta terveysolosuhteet saataisiin paremmiksi. Vielä 1900-luvun alussa kaupungissamme elettiin kuitenkin hyvin ahtaasti.

Gustaf Rudolf Idman oli monin tavoin kohentamassa Tampereen terveysolosuhteita. Hänen kaudellaan valmistuivat viemäri- ja vesijohtolaitokset sekä alkoi elintarvikkeiden tarkastus. Gustaf Rudolf Idman laati tori- ja satamakauppaa varten omat säännöt ja Koukkuniemen ensimmäinen vaivaistalo valmistui tukkukauppias Ahlgrenin testamenttilahjoituksen turvin vuonna 1886. Koulukadulle valmistui pysyvä kulkutautisairaala ja uusi kunnallinen mielisairaala. Ensimmäinen lapsenpäästölaitos Tampereella aloitti toimintansa vuonna 1892. Poliitikkona Idman sai Tampereella kaupunginvaltuuston ja terveyslautakunnan puheenjohtajuuden hoitoonsa. Hän toimi myös muissakin lautakunnissa, kuten sosiaalilautakunnassa jäsenenä. Vuosina 1894-1906 hän edusti Suomalaista puoluetta valtiopäivillä. Valtiopäivillä hän lukeutui useisiin eri valiokuntiin ja vuosina 1905-1906 hän oli porvarissäädyn varapuheenjohtaja. Gustaf Rudolf Idmanin perhe muutti Tampereelta Helsinkiin vuonna 1907 ja Idman alitti siellä virkansa vakituisena lääkintäneuvoksena.

Helsingissä Gustaf Rudolf Idmanilla oli aikaa perheelleen enemmän. Pian hänet saatiin kuitenkin mukaan kunnallispolitiikkaan; hän oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen, terveydenhoitolautakunnan jäsen sekä jäsenenä useissa eri valtionkomiteoissa. Varallisuutensa vuoksi hän pääsi myös moniin johtokuntiin, kuten Pohjoismaiden Yhdyspankin hallintoneuvoston jäseneksi. Gustaf Rudolf Idman tiedettiin veljineen varsin innokkaaksi kalamieheksi, mutta nuoruudessaan hän viihtyi myös Hatanpään metsissä ja puistoissa. Hän oli aikoinaan perustamassa Suomen Urheilukalastajaliittoa. Innostusta riitti hänellä myös luonnontieteisiin ja varsinkin kasvien keräilijänä hän tuli tunnetuksi; vuonna 1878 hänen 3672 kasviarkkia käsittävä kasvikokoelma siirrettiin Tampereen Yhteiskoulusta osaksi Tampereen luonnontieteellisen museon kokoelmaa. Idman oli Tampereen luonnontieteellisen yhdistyksen perustajajäseniä ja hän oli eläkepäivinäänkin tuttu näky Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa. Vaikka Gustaf Rudolf Idman oli kiireinen mies toimissaan, kuvasivat hänen potilaansa häntä hyväsydämiseksi ja rauhalliseksi ihmiseksi. Paikka, jossa hän lepuutti hermojaan oli Teiskolan tilan maille Näsijärven rannalle rakennettu huvila, Annila, jossa Idmanin perhe vietti kesiään. Gustaf Rudolf Idman kuoli Helsingissä 26.5.1927.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti