Gustaf Rudolf Idman.
Hatanpään
kartanon tilanomistaja Karl Gustaf Idmanin ja hänen puolisonsa Beata Sofia
Gustavan poika Gustaf Rudolf Idman syntyi Hatanpäällä 26.9.1857 (k. 26.5.1927
Helsinki). Gustaf Rudolf suoriutui ylioppilaaksi vuonna 1876 Hämeenlinnan
lukiosta ja aloitti samana vuonna opiskelun Helsingin keisarillisessa
Aleksanterin yliopiston Hämäläisessä osakunnassa. Yhdessä hänen kanssaan
aloittivat samassa yliopistossa hänen vuotta vanhempi ja vuoden nuorempi
veljensä opiskelunsa; veljessarjan nuorimmainen, Karl Gustaf Johan eli Gösta
(a. 1865) aloitti samana syksynä opiskelun Helsinfors Normallyceumissa.
Göstasta kehkeytyi myös lääkäri, joka erikoistui hammaslääketieteeseen toimien
Helsingin yliopistossa dosenttina ja hammaskirurgian opettajana.
Samaan aikaan
poikien opiskelun Helsingissä alkaessa myytiin Hatanpään kartanon itäpuolen
ranta-alueet Tampereen kaupungille 800 000 markalla. Helsingissä oli myös Idman
sukua näyttävästi edustettuna, kun esim. isän puolelta tehtailija ,
valtiopäiväedustaja Fredrik Idestam, vaikutti siellä. Fredrik Idestam oli mm.
Nokia Oy:n (paperitehdas, puuhiomo ja Suomen ensimmäinen
sulfiittiselluloosatehdas) sekä Tampereen kattohuopatehtaan (myöhemmin TAKO
Oy:n) perustaja. Poikien äidin puolelta äidin siskon oli naimisissa Suomen Pankin
pääjohtajan, senaattori Viktor von Haartmanin kanssa ja toisen tädin puoliso
oli Suomen Kaartin komentaja, kenraalimajuri Viktor Sundman. Sekä Idman
veljekset että sisarukset - jotka myös opiskelivat Helsingissä - asustivat
perheen kaupunkiasuntoa, jonka ylläpidosta vastasi Sassa-täti eli Alexandra
Holmberg.
Olga Elisabet Gustafsson.
Hatanpään
kartanon tilanomistaja Karl Gustaf Idman kuoli 1880 ja samana suvena vietettiin
Gustaf Rudolf Idmanin sisaren, Berthan ja kaupunginlääkäri Axel Hårdin häitä.
Näissä häissä Gustaf Rudolf tapasi Helsingissä ja Mikkelissä saksaa ja
ranskankieltä opettavan tulevan puolisonsa, Olga Elisabet Gustafssonin. Jo
varhain lukioikäisenä Gustaf Rudolf Idman oli innostunut kielikysymyksestä,
vaikka kodissa puhuttiin vain ruotsinkieltä. Yliopistoaikanaan hän veljeili
mielellään suomenkielisten seurassa, katkaisematta toisaalta välejään
ruotsinkielisten kanssa. Gustaf Rudolf Idman onnistui toiminnallaan murtamaan
raja-aitoja ja edistämään suomenkielen asemaa ruotsin- ja suomenkielisten
lääkäreiden kesken. Idman oli mukana perustamassa suomenkielistä Lääkäriseura
Duodecimia. Vuonna 1907 hän toimi sekä Finska Läkaresällskapetin
puheenjohtajana että Duodecimin varapuheenjohtajana, kunnes seuraavana vuonna
kohosi Duodecimin puheenjohtajaksi. 28.2.1910 perustettiin kaksikielinen Suomen
Lääkäriliitto ja perustamiskokouksen puheenjohtajana toimi Gustaf Rudolf Idman.
Samoin hänet valittiin Tampereella Suomalaisen Klubin perustamiskokouksessa
vuonna 1891 ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Hän oli myös perustamassa Suomalais-Ugrilaista
seuraa.
Vuonna 1882
oli Gustaf Rudolf Idmanin filosofian maisterinpromootio Helsingissä ja Olga
Gustafsson oli hänen seppeleensitojana tilaisuudessa. Pariskunnan häitä
vietettiin Heinolassa vuonna 1885 Olgan vanhempien, sahanhoitaja Abraham
Gustafssonin ja Anna Maria Hårdhin luona. Pari teki häämatkan Keski-Eurooppaan
ja asettui sen jälkeen Tampereelle asumaan. Heidän lapsiaan olivat
suurlähettiläs ja ministeri Gustaf Idman ja filosofian tohtori pääkonsuli,
kirjallisuuden tutkija ja suomentaja Niilo Idman. Gustaf Rudolf Idman valmistui
lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1881 ja lääketieteen lisensiaatiksi vuonna
1884. Tampereella hän avasi kaupungin ensimmäisen yksityisen lääkärinvastanoton
vuonna 1885. Toimensa ohella hän samanaikaisesti toimi myös rautatielääkärinä
ja toisena eli apulaiskaupunginlääkärinä. Hänet lopulta nimitettiin vuonna 1887
vakituiseksi ensimmäiseksi kaupunginlääkäriksi sekä Finlaysonin tehtaan
lääkäriksi. Vielä lisäksi hän toimi lääkärinä Tampellan ja Nokia Oy:n tehtailla.
Lääkintäneuvos Gustaf Rudolf Idman istumassa. Takana vasemmalta lapset Karl Gustaf, Anna Maria ja Nils Idman.
7.5.1898
Tampereella Engströmin kahvilassa kokoontui kaupungin kymmenestä lääkäristä
kaikkiaan kahdeksan lääkäriä perustamaan omaa yhdistystä. Kahvila sijaitsi
Kauppakadun ja Läntisen kadun eli nykyisen Näsilinnankadun kulmauksessa
puutalossa, jossa vielä myöhemmin sijaitsi Tuotannon myymälä. Paikalliset
lääkärit kokoontuivat aamupäivisin kyseisessä kahvilassa toisiaan tapaamaan ja
juttelemaan, mutta ennen kaikkea kirjoittamaan vekseleitä toisilleen.
Vekseleitä kirjoitettiin, koska monet kollegat olivat ostaneet osakkeita samana
vuotena perustetusta Tampereen Osakepankista. Yhdistystä perustamassa olivat
lääkärit: Eino Rafael Ahlman, Yleisen sairaalan lääkäri Gustaf Albert Backman,
toinen kaupunginlääkäri Ernst Ewald Bergroth, Pellavatehtaan lääkäri Nils Gustaf
Durchman, Tampereen aluelääkäri Ernst Gustaf Vilhelm af Hällström, ensimmäinen
kaupunginlääkäri Gustaf Rudolf Idman, Nokian tehtaan lääkäri Karl Gustaf Johan
Idman sekä Köyhäinhoidon ja kulkutautisairaalan lääkäri Oskar Henrik Nyman.
Perustettu
yhdistys päätti toistaiseksi toimia ilman sääntöjä, sillä kokouksessa oli
nähtävänä ruotsinkielisen Åbo Läkareföreningin säännöt - näitä sääntöjä
pidettiin perustetun yhdistyksen sääntöjen mallina - eivät näet sisältäneet
kuin yhden varsinaisen pykälän; yhdistys valitsee keskuudestaan vain
rahastonhoitajan. Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Gustaf
Albert Backman ja varapuheenjohtajaksi Gustaf Rudolf Idman sekä sihteeriksi
Eino Rafael Ahlman. Keisarillinen senaatti lopulta vahvisti 7.8.1901 Tampereen
Lääkäriseuran ensimmäiset säännöt seuraavalla evästyksellä: "Keisarillinen
Senaatti on itsellensä esittelyttänyt tämän alamaisen hakemuksen siihen
kuuluvine asiakirjoineen ja näkee hyväksi sekä sallia puheenalaisen yhdistyksen
perustamisen, että myöskin sille hyväksyä ja noudatettavaksi vahvistaa
seuraavat säännöt." Yhdistyksen varsinainen toiminta alkoi 11.6.1898
Bauerin kahvilassa, jossa kokoontui 21 lääkäriä kuukausikokoontumiseen
ensimmäistä kertaa. Kokouspäiväksi vakiintui pitkäksi aikaa kuukauden
ensimmäinen lauantai.
Idmanin
toimiessa lääkärinä Tampereella kasvoi ja kehittyi kaupunkimme monin tavoin.
Elinkeinovapauslaki vuonna 1880 antoi pohjaa kasvulle kaupungissamme. Kun Idman
aloitti kaupunginlääkärinämme oli väkiluku Tampereella n. 13 000. Vuonna 1890
väkeä oli jo 20 000 henkeä ja vuonna 1900 kaupunkilaisia oli jo yli 36 000
henkeä. Idmanin poistuessa kaupungistamme vuonna 1906 oli väkeä jo 42 000
henkeä. Varsinkin työväestö katsottiin 1800-luvun lopussa varsin yleisesti
terveys- ja hygieniakeskusteluissa alttiiksi taudeille. Kulkutaudeista
pelätyimpiä olivat lavantauti ja kolera, vaikka enemmän väkeä kuoli
tuhkarokkoon, tulorokkoon ja hinkuyskään.
Amurin kaupunginosaa Tampereella.
Haisevat
lammikot ja vetinen maaperä tulkittiin otollisiksi kulkutautien levittäjiksi.
Terveydenhuoltolautakunta oli erityiseksi silmätikuksi ottanut Amurin
kaupunginosan, kulkutautien pesäkkeen. Amurin suoperäistä maaperää pidettiin
Kyttälää huonompana kulkutautien kannalta. Kaupunki päätti kivetä katuja ja
viemäröidä keskusta-alueensa. Valitettavasti kuitenkin osa viemäreistä
sijoitettiin liian korkealle pihoihin nähden ja viemärit eivät näin toimineet
tarkoitetulla tavalla. Amurin viemäri saatiin toimivaksi vasta 12 vuotta
keskustan viemäriä myöhemmin, vuonna 1892. Vuonna 1895 vihdoin katukiveykset
ylettyivät jo työläiskortteleihinkin asti.
Suurena
ongelmana kaupungissa koettiin tuolloin myös ihmisten ja eläinten ulosteet,
sillä kaupungissa oli myös merkittävästi eläimiä. Käymälöiden rakentamista ja
jätteiden tyhjennystä ei millään tavalla valvottu. Vuonna 1885 perustettiin
Tampereelle terveyspoliisi yleistä puhtautta valvomaan. Nyt määrättiin käymälät
kaupungissa tyhjennettäviksi kesäkuun alkuun mennessä ja talojenomistajat
joutuivat vastuuseen pihojensa ja katuosuuksiensa puhtaudesta. Edelleen kosteat
ja ahtaat asunnot olivat terveysriski viranomaisten mielestä ja
kaupunginlääkäri Idmanin mielestä Tampereen työväen asuinolot olivat
1880-luvulla maamme huonoimmat. Kaupunginlääkäri Idman keskittyi erityisesti
Kyttälän hökkelikylään, jonka saneerausta hänen johdollaan alettiin toteuttaa
vuonna 1890. Noin kaksituhatta ihmistä häädettiin kodeistaan, jotta
terveysolosuhteet saataisiin paremmiksi. Vielä 1900-luvun alussa kaupungissamme
elettiin kuitenkin hyvin ahtaasti.
Gustaf Rudolf
Idman oli monin tavoin kohentamassa Tampereen terveysolosuhteita. Hänen
kaudellaan valmistuivat viemäri- ja vesijohtolaitokset sekä alkoi
elintarvikkeiden tarkastus. Gustaf Rudolf Idman laati tori- ja satamakauppaa
varten omat säännöt ja Koukkuniemen ensimmäinen vaivaistalo valmistui
tukkukauppias Ahlgrenin testamenttilahjoituksen turvin vuonna 1886.
Koulukadulle valmistui pysyvä kulkutautisairaala ja uusi kunnallinen
mielisairaala. Ensimmäinen lapsenpäästölaitos Tampereella aloitti toimintansa
vuonna 1892. Poliitikkona Idman sai Tampereella kaupunginvaltuuston ja
terveyslautakunnan puheenjohtajuuden hoitoonsa. Hän toimi myös muissakin
lautakunnissa, kuten sosiaalilautakunnassa jäsenenä. Vuosina 1894-1906 hän
edusti Suomalaista puoluetta valtiopäivillä. Valtiopäivillä hän lukeutui
useisiin eri valiokuntiin ja vuosina 1905-1906 hän oli porvarissäädyn
varapuheenjohtaja. Gustaf Rudolf Idmanin perhe muutti Tampereelta Helsinkiin
vuonna 1907 ja Idman alitti siellä virkansa vakituisena lääkintäneuvoksena.
Helsingissä
Gustaf Rudolf Idmanilla oli aikaa perheelleen enemmän. Pian hänet saatiin
kuitenkin mukaan kunnallispolitiikkaan; hän oli Helsingin kaupunginvaltuuston
jäsen, terveydenhoitolautakunnan jäsen sekä jäsenenä useissa eri
valtionkomiteoissa. Varallisuutensa vuoksi hän pääsi myös moniin johtokuntiin,
kuten Pohjoismaiden Yhdyspankin hallintoneuvoston jäseneksi. Gustaf Rudolf
Idman tiedettiin veljineen varsin innokkaaksi kalamieheksi, mutta nuoruudessaan
hän viihtyi myös Hatanpään metsissä ja puistoissa. Hän oli aikoinaan
perustamassa Suomen Urheilukalastajaliittoa. Innostusta riitti hänellä myös
luonnontieteisiin ja varsinkin kasvien keräilijänä hän tuli tunnetuksi; vuonna
1878 hänen 3672 kasviarkkia käsittävä kasvikokoelma siirrettiin Tampereen
Yhteiskoulusta osaksi Tampereen luonnontieteellisen museon kokoelmaa. Idman oli
Tampereen luonnontieteellisen yhdistyksen perustajajäseniä ja hän oli
eläkepäivinäänkin tuttu näky Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa. Vaikka
Gustaf Rudolf Idman oli kiireinen mies toimissaan, kuvasivat hänen potilaansa
häntä hyväsydämiseksi ja rauhalliseksi ihmiseksi. Paikka, jossa hän lepuutti
hermojaan oli Teiskolan tilan maille Näsijärven rannalle rakennettu huvila, Annila,
jossa Idmanin perhe vietti kesiään. Gustaf Rudolf Idman kuoli Helsingissä
26.5.1927.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti