Imatrankoskesta tunnetaan vuonna 1971 perustettu Imatran kaupunki.

Vuoksen rannalla Etelä-Karjalan maakunnassa Kaakkois-Suomessa sijaitsee vuonna 1971 kauppalasta kaupungiksi muutettu Imatra, jonka naapurikuntia ovat Ruokolahti ja Lappeenranta. Kaupunki tunnetaan varmaan parhaiten Imatrankoskesta ja Imatran Valtionhotellista. Imatran kaupungin suurimpia työnantajia ovat Ovakon terästehtaat ja Stora Enson Imatran tehtaat, merkittäviä työllistäjiä ovat myös VR ja Rajavartiolaitoksen Raja- ja merivartiokoulu ja Kaakkois-Suomen rajavartiosto. Kaupungin pinta-ala on 191,28 km² ja asukkaita oli vielä vuonna 1980 n. 35 400 asukasta, mutta nykyään Imatran väestökehitys on negatiivista; tällä hetkellä imatralaisia on n. 27 500 henkeä.

Yhteistä rajaa Imatralla on Venäjän kanssa n. 19,5 km ja rajan takana Venäjällä vain seitsemän kilometrin päässä sijaitsee Svetogorskin kaupunki (entinen Suomen Enso). Venäläiset matkailijat rajan takaa piristävät Imatran elämää monella tavalla. Venäläiset ovat jopa ostaneet asuntoja ja mökkejä Suomen puolelta oleskeluaan varten. Imatran Valtionhotelli ja Imatran Kylpylä ovat tilanteen vuoksi myös täyttöasteella katsottuna menestyviä. Muun muassa venäläiset tehtaanjohtajat ovat Imatran kaupungin suurimpia veronmaksajia.

Imatran Valtionhotellin suunnitteli arkkitehti Usko Nyström ja tämä jugendlinna valmistui vuonna 1903.

Imatran seudun musiikki-instituutti vastaa Imatran, Rautjärven ja Parikkalan kuntien musiikinopetuksesta. Opetusta voi saada musiikin perustasolla ja musiikkiopistotason opinnoissa sekä niitä edeltävistä varhaisiän musiikkikasvatuksesta. Musiikkikonsertteja voit Imatralla käydä kuuntelemassa vaikkapa Karelia-salissa tai Vuoksen itäpuolella sijaitsevassa Konserttihovissa. Imatran kaupunginkirjaston päärakennus valmistui vuonna 1986 Mansikkalan kulttuurikeskukseen. Hilja Ester Valtonen (s. 30.9.1897 Heinävesi ja k. 19.12.1988 Imatra) lienee kaupungin kuuluisin kirjailija ja kansakoulunopettaja, joka oli 1920- ja 1930-lukujen suosituimpia suomalaisia kirjailijoita. Hänet on haudattu myös Imatralle.

Imatra-päivän yhteydessä elokuussa valitaan Imatralla joka vuosi uusi ”Imatran Inkeri”. Vuosi oli 1951, kun säveltäjä Toivo Pietari Kärki ja sanoittajamestari Reino Helismaa tekivät valssisävelmän, Imatran Inkeri, laulunäytelmään Kultakuumetta. Helismaa oli juuri loppuvuodesta 1950 soittanut Puistolan omakotitalon velkojen ahdistaessa hädissään kiertueansioistaan Toivo Kärjelle; Tapio Rautavaara oli marraskuussa 1950 jättänyt sekä Helismaan että Esa Pakarisen kiertueelle oman onnensa nojaan jatkaen omaa uraansa itsellisenä artistina ja filmitähtenä. Kärki lupasi soittaa Helismaalle seuraavana päivänä – kuten tapahtuikin – ja Kärki liikemiehenä tajusi heti ehdottaa Reino Helismaalle yhteistyötä laulujen tekemisessä. Toivo Kärki ja Reino Helismaa olivat jo tehneet aiemminkin yhdessä lauluja – mm. Suutarin tyttären pihalla -, mutta tästä tapahtumasta eteenpäin he alkoivat varsinaisen molempien osapuolien kannalta kannattavan yhteistyön työparina.

Kuopion Kaupunginhotellin edustalla talvella 1955 otetussa kuvassa vasemmalta Tapio Rautavaara, Arvo Nyström, Kale Teuronen, Viljo Vesterinen, Eugen Malmsten, Jorma Ikävalko, Erkki Junkkarinen, Erkki Tuulikari ja Toivo Sahlström.

Tuona vuonna 1951 Toivo Kärjen sävellysten originaalilevytysten määrä oli 44 kappaletta. Samana vuotena tekijäpari teki monia muitakin lauluja, mutta niiden levytykset saivat vielä odottaa. Tämän tekijäparin kultakauden aivan ensimmäisiä lauluja oli tango/beguine Katuviertä pitkin, elokuvasta Vain laulajapoikia. Ossi Elstelän ohjaamassa revyyelokuvassa laulun lauloi Henry Theel. Valssin Imatran Inkeristä lauloi savikiekolle Erkki Junkkarinen (s. 22.4.1929 Suonenjoki ja k. 9.4.2008 Hämeenlinna). Junkkarinen vietti varhaisnuoruutensa Lappeenrannassa ja osallistui vuonna 1948 Helsingissä laulukilpailuun, josta Fazer-levy-yhtiön tuotantopäällikkönä toiminut Toivo Kärki korjasi hänet ”talliinsa”. Erkki Junkkarisen ensilevytys vuodelta 1950 oli Yksinäinen harmonikka.

Imatran Inkeri-valssiin Reino Helismaa teki sanoja peräti kuusi säkeistöllistä. Savikiekkoaikaan äänilevylle pystyttiin taltioimaan vain kolme minuuttia kestäviä kappaleita, joten savikiekolle Erkki Junkkarinen lauloi vain neljä säkeistöä laulusta ja tarina jäi näin vähän torsoksi. Imatran Inkeri oli lauluna kuitenkin aikanaan melkoinen menestys tekijöilleen.