”Lähden
lähes poikkeuksetta tekemään uutta laulua siten, että minulla on
sanapari tai fraasi tai kielikuva joka soi päässä, eikä niinkään
mitään viestiä. [-] Jos kirjoitan monitasoisen tekstin, niin on
todella kiehtovaa, miten ihmisten maailma kohtaa sen laulun.
Hienointa mitä biisille voi koskaan tapahtua on, että se alkaa elää
omaa todellisuutta, ja siitä tulee verta ja lihaa. On aika huikeata
tajuta, että laulusta on tullut paljon enemmän toisen ihmisen
elämässä kuin mitä se oli minulle kirjoittaessani”.
Mikko
Kuustonen, Helsingin Sanomat/Erkki Laitila 22.3.1994
Mikko
Kuustosen kiertue saapui tiistaina 14.3.2017 Tampereelle ja samalla
oli erinomainen sauma esitellä kymmenen vuoden julkaisemattomuuden
jälkeen aivan uusi, yksitoista laulua sisältävä CD-levy sekä
levylle ja kiertueelle koottu tuore orkesteri. Tampere-talon suureen
saliin kokoontui noin 1 300 sanan ja sävelen kuulijaa ja Mikko
Kuustonen sai pidettyä (väliajan kanssa) koko kahden tunnin ja 20
minuutin konsertin tunnelman hyväntuulisen rentona. Konsertin
ensimmäisellä puoliskolla nähtiin ja kuultiin lavalla myös
vierailija Kangasalan puolelta, – ”Suomen Eric Clapton” –
Heikki Silvennoinen kahden kappaleen ajan.
Mikko
Kuustosen nuorekkaassa soittokunnassa kiertueella soittavat seuraavat
muusikot: Mirkka Paajanen (viulu ja laulu), Juha Kuoppala
(koskettimet), Mikko Kaakkuriniemi (rummut), Jaakko Kämäräinen
(basso ja taustalaulu), Pauli Halme (kitarat, pedal steel) sekä Riku
Karvonen (kitarat). Samat muusikot ovat musisoimassa Kuustosen
uudella CD-levyllä, jonka nimi on Agricolankatu 11. Tällä
tallenteella soittavat em. muusikoiden lisäksi myös Jukka Perko
(saxsofoni), Teemu Viinikainen (kitara), Johannes Brotherus (viulu)
ja Aki Sihvonen (kitara, koskettimet, ohjelmointi, perkussiot ja
taustalaulu). Levyn kaikki sävellykset ja sanoitukset ovat Mikko
Kuustosen käsialaa ja Mikko laulamisensa lisäksi soittaa levyllä
myös huuliharppua. Levyn tuottajana, äänittäjänä ja miksaajana
toimi Aki Sihvonen ja äänitysassistenttina Leevi Kohonen. Pauli
Saastamoinen vastasi masteroinnista.
Tampereen
konsertissaan Mikko Kuustonen esitteli yhtyeensä kanssa tuoreen
levynsä materiaalia peräti kuuden laulun verran. Solisteina saivat
laulaa ja soittaa myös kahden kappaleen ajan sekä Mirkka Paajanen
että Heikki Silvennoinen. Mikko Kuustonen heltyi laulaen myös omien
laulujensa lisäksi kaksi muiden tekijöiden kappaletta. Kummallakin
konsertin puoliskolla saliin tarjoiltiin yksitoista laulua eli
yhteensä kaksikymmentäkaksi kappaletta koko musiikkituokion aikana.
Konsertin
avasi jykevästi uudesta materiaalista Shanghaijaa, jonka jälkeen
herkisteltiin vanhempia kuulijoita Onnentytöllä. Ennen illan
yllätysvierailijaa kuultiin vielä uuden CD-levyn materiaalista
Karhupuisto ja Lentää osaisin. Tässä vaiheessa yleisön riemuksi
lavalle marssitettiin Heikki Silvennoinen, joka aplodeista
innostuneina tokaisi Mikolle, että Kuustonen on kyllä kuuluisa,
mutta hän on suosittu – ja sillä on vissi ero! Vanhoja
verestellessä soi tässä yhteydessä salissa vanha Q.Stone-hitti
Waiting For The Dawn – tällä kertaa kuitenkin suomeksi – Vielä
vähän aikaa, joka laulu on Silvennoisen ja Kuustosen yhteisesti
tekemä. Vielä Heikki Silvennoinen sai laulaa oman soolakappaleen,
kappaleen, joka oli kuin kopio Carlos Santanan tutuksi tekemästä
takavuosien lattarista, Black magic woman.
Nuori
soittajakunta pääsi seuraavaksi tunnelmoimaan akustisempia
versioita Mikko Kuustosen vanhemmasta tuotannosta; Kaktusviinan
äärellä päästiin esittelemään steelkitaran soitantaa – Mikko
lohkaisi tätä kyseistä soitinta esitellessään, että sillä on
myös lyhennetty ennen konserttia hänen housunsakin – ja näin
Singer–songwriter joutui käsitteenä mankeliin. Mikko Kuustosen
Jerusalemiin sai myös seesteisemmän käsittelyn. Nyt oli Mirkka
Paajasen vuoro esitellä soolonumeronsa omalta uutukaiselta
soololevyltään, Jää. Lopun ajan konsertin ensimmäisestä
puoliskosta jakoivat Mikko Kuustosen vanhemmasta tuotannosta omat
kappaleet Ei kyyneltäkään ja Aurora.
Jälkimmäinen
puolisko Tampereen konsertista lähti väliajan jälkeen liikkeelle
Mikon omalla kappaleella Abrakadabra. Kolme seuraavaa laulua esitteli
jälleen uuden CD-levyn tuotantoa: Käpälämäkeen, Anna mennä,
Anna sekä Hiljaista ja hyvää. Vielä ennen vierasmateriaalin
esittelyä yleisö pääsi nauttimaan duoetosta – laulajina Mirkka
Paajanen ja Mikko Kuustonen – Kultainen sydän ja palava mieli,
joka edusti jälleen Kuustosen vanhempaa tuotantoa. Nyt Kuustonen
uskaltautui persoonallisiin tulkintoihin toisten kappaleista. Ensin
esiteltiin Ismo Vuorisen sävellys ja Mikael Gabrielin sanoitus,
Viimeisen kerran. Heikki Harman sävellys ja sanoitus (Hector) joutui
vyörytykseen, kun Woyzeck runnottiin ilmoille.
Konsertin
loppuosan muodostivat jo tutut Kuustosen laulut, kun varsinaisen
virallisen ohjelman puitteissa soivat vielä Taikuri ja Taivas
varjele. Yleisölle oli jo ennätetty palkinnoksi runsaista
aplodeista luvata riemullista jälleennäkemistä ja ylimääräistä
musisointia, jota sitten saatiinkin kahden kappaleen verran. Ensin
yleisöä laulatettiin laululla Enkelit lentää sun uniin ja
loppulauluna soi 11. hetki. Vielä tunti konsertin jälkeen Mikko
Kuustonen valokuvautti itseään ja signeerasi levyjään
innokkaimmille ihailijoilleen Tampere-talon aulassa.
”Uskon ja toivon, ettei maailmalla
reissaaminen ole kuitenkaan vieraannuttanut minua suomalaisesta
arjesta. Ehkä lauluntekijänä matkustaminen on tehnyt omasta
maailmastani moniarvoisemman. Elän jatkuvassa virikkeiden
virrassa. Laulujen aiheet eivät lopu; lauluja olisi
kirjoitettavana paljon enemmän kuin mihin pystyn tai mitä osaan.
[-] Laulut syntyvätkin viime kädessä kuulijan päässä.
Kuulijoiden kyky elää todeksi musiikkia on joskus häikäisevä,
enkä halua missään nimessä sorkkia tai ’oikaista’ tätä
kokemusta”.
Mikko
Kuustonen, Musa.fi/Merja Kiviluoma 2/2003
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti