Kun ruokavaliomme koostuu pääosin rasvasta, kohtuullisessa määrin proteiinista sekä vähäisessä määrin hiilihydraatista, voimme kutsua ruokavaliotamme ketogeeniseksi ruokavalioksi. Elimistössämme alkaa silloin maksassa ja munuaisissa muodostua rasvasta ja etanoolista muodostuneita yhdisteitä, ketoaineita, erityisesti silloin, kun hiilihydraattien saanti on vaatimatonta. Tässä tilassa elimistömme joutuu valmistamaan kaiken tarvitsemansa glukoosin itse glukoneogeneesissa.

Nykyisin enin osa kanssaihmisistämme saa energiansa glukoosista, jonka aiheuttavat hiilihydraatit; syödessäsi hiilihydraatteja alkaa haima erittää insuliinia ja veren glukoosipitoisuus kasvaa eli verensokeri nousee. Elimistössä nämä hiilihydraatit varastoituvat glykogeeniksi lihaksiin ja maksaan, josta se tarvittaessa käytetään energiaksi. Suurimmalla osalla ihmisiä alkaa sokeriaineenvaihdunta häiriintyä eikä elimistö kykene enää käsittelemään hiilihydraatteja oikein. Siinä vaiheessa ravinnon hiilihydraatit kerääntyvät maksaan muodostuen lipogeneesin avulla rasvaksi. Elimistö siis muodostaa hiilihydraateista rasvaa, joka alkaa näkyä lihavuutena sekä riskinä sairastua diabetekseen, kuten myös sydän- ja verisuonitauteihin.

Kuitenkaan ketogeeninen tai vähähiilihydraattinen ruokavalio ei ole missään tapauksessa ollenkaan uusi ja ihmeellinen ilmiö; kehomme on sopeutunut siihen kehityshistoriamme aikana ja se voidaan nähdä kaikkein alkuperäisimpänä ihmisen ruokavaliona. Ketoosin avulla ihminen on historiansa aikana selvinnyt hyvin vaikeiden aikojen yli. Vasta aivan viimeisinä vuosikymmeninä meille on alettu höpöttää hiilihydraattien ja erilaisten keinotekoisten rasvojen ylivoimaisuudesta. Seuraukset ovat järkyttäviä sen vuoksi; elintasosairauksista ainakin diabetes, autoimmuunisairaudet, erilaiset sydäntaudit ja mm. Alzheimerin tauti ovat lähteneet räjähdysmäiseen kasvuun, kiitos virallisten ravitsemussuositustemme. Tämä ilmiö on nähtävissä kaikkialla maailmassa.

Amerikkalainen lääkäri Rollin Turner Woodyatt (s. 3.6.1878 Chicago, Illinois ja k. 17.12.1953) tutki jo 1920-luvulla diabetespotilaita sekä varsinkin nälän ja hiilihydraattien rajoittamisen yhteyttä potilaidensa aineenvaihduntaan. Aina kun keho polttaa rasvaa syntyy ketoaineita; elimistössä muodostuu kolmea eri ketoainetta: asetoasetaattia, betahydroksibutyraattia ja asetonia. Nykyään suositellaan ihanteelliseksi betahydroksibutyraatin määräksi veressä 0,5-3,0 mmol/l, jos aikoo pudottaa painoaan. Rollin Turner Woodyatt antoi näille nimeksi ketoaineet. Woodyattin tutkimustyötä jatkoi lääkäri Russel Wilder lähinnä perehtyen siihen, miten nämä ketoaineet vaikuttavat aineenvaihduntaamme. Russel Wider sai tuloksia aikaan epilektikoiden oireiden poistumisena ja Wider oli ensimmäinen henkilö, joka käytti termiä ketogeeninen ruokavalio kuvaamaan diettiä, jossa rajoitetaan hiilihydraattien määrää ja samalla lisätään rasvan määrää ravinnossa.

Ainakin jo 1700-luvun lopulta tiedetään lääkäri John Rollon hoitaneen diabetespotilaita lihapitoisella ruokavaliolla. Viime vuosisadan alussa tyypin 1 ja tyypin 2 diabetesta yleisesti hoidettiin vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, samoin liikalihavuutta hoidettiin tällä ruokavaliolla. Sittemmin on tapahtunut jotakin käänteentekevää! Mutta maltahan vielä hetkinen! Katsokaamme miten suunnatonta vahinkoa Ancel Keys sai aikaiseksi iskemällä kyntensä kolesteroliin.

Ancel Benjamin Keys syntyi 26.1.1904 Colorado Springsin kaupungissa Benjamin Pious Keysin ja Carolyn Emma Chaneyn poikana. Perhe muutti kuitenkin vuonna 1906 San Franciscon kaupunkiin josta matka jatkui pian maanjäristyksen jälkeen samana vuonna läheiseen Berkeleyn kaupunkiin Kaliforniassa. Ancel osoittautui jo varhaisessa vaiheessa testien mukaan hyvin älykkääksi ja ahkeraksi pojaksi. Koulunkäynti sai kuitenkin alkuun hetkeksi jäädä, sillä Ancel teki monenlaisia hanttihommia ennen kuin aloitti tosissaan opiskelun Kalifornian yliopistossa vuonna 1922. Vuoteen 1930 mennessä Ancel Keys oli väitellyt itsensä tohtoriksi ensin biologiassa ja sitten vielä vuonna 1936 fysiologiasta Cambridgen yliopistosta. Välillä hän työskenteli pari vuotta Kööpenhaminassa August Kroghin ohjauksessa eläinfysiologian laboratoriossa Tanskan maalla. Mayo Säätiössä työskennellessään vuonna 1936 Ancel Keys palkkasi lääketieteelliseksi avustajakseen Margaret Haneyn (biokemisti), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1939. Pari sai kolme lasta; Carrie, Henry ja Martha.

Ancel Benjamin Keys.

Ancel Keys oli toiminnan mies ja ahkera puurtaja; yksityinen perhe-elämäkin oli alistettu uran vaatimuksille. Keys osallistui johtamalla tutkimusryhmän empiiriseen kokeeseen Andien rinteillä aiheesta, miten ihmisen keho sopeutuu erilaisissa korkeusolosuhteissa. Korkeudet olivat useita tuhansia metrejä ja kylmissä useamman kymmenen pakkasasteen säissä vietettiin talvella suhteellisen pitkiäkin aikoja. Toisen maailmansodan alettua Keys sai tehtäväkseen suunnitella armeijan joukoille hätäannokset, missä sotilaiden päivittäiset ruoka-annokset olivat 3000 kaloria – lisäksi myös suklaata, savukkeita ja purukumia. Sodan loppupuolella Keys toteutti käsittämättömän tutkimuksen aseistakieltäytyjillä; 36 vapaaehtoista altistui hänen tutkimuksiinsa, jossa tutkittavat joutuivat tarkkailuun puoleksi vuodeksi nälkäkuurilla ja laihtuivat keskimäärin 25 prosenttia.

Seuraavaksi Ancel Keys keskittyi kolesteroliin, kun hänen luokseen lähetettiin maitotilalta veljekset, joiden vartaloissa oli patteja. Osoittautui, että nämä patit sisälsivät kolesterolia; veren kolesteroliarvot olivat 25, joten tässä tapauksessa kysymyksessä oli varmaankin perinnöllinen sairaus. Keys syötti tutkittaville kuitenkin täysi rasvatonta ruokaa viikon ajan ja sai heidän veren kolesteroliarvot tippumaan tilapäisesti. Tästäkös Ancel Keys innostui. Hän tutki, miksi sotavuosina Pohjois-Euroopassa menehtyi sydänsairauksiin ihmisiä vähemmän, kun ruoasta oli suuri pula. Hän tuli siihen tulokseen, että jonkin ruoka-aineen jota sodanaikaan ei saanut, sen täytyi aiheuttaa nämä sydänsairaudet. Verisuonien seinämiin kerääntyy paakkuja tai plakkia, joka ajan myötä saattaa tukkia verisuonen ja aiheuttaa sydäninfarktin. Tämä plakki taas sisältäisi kolesterolia. Näin yhteys oli rakennettu. Nyt tarvittiin vain tieteellinen näyttö tästä.

Alkoi ahkera kiertäminen eri puolilla maailmaa; Ancel ja Margaret Keys tekivät suurelle joukolle ihmisiä kolesterolimittauksia järjestelmällisesti. Näin Keys keräsi aineistoa tutkimukseensa ja päätteli näiden perusteella, että rikkaissa maissa ihmiset syövät rasvaisempaa ruokaa ja saavat kolesterolinsa siksi korkeaksi sekä lopulta sairastuvat herkemmin sydänsairauksiin. Ensimmäisen tutkimustuloksensa hän julkaisi vuonna 1953, jossa hän osoitti kuuden maan aineiston perusteella rasvan saannin ja sydänsairauksien yhteyden. Myöhemmin kollegat tarkistivat tätä tukimusmateriaalia, jota oli kertynyt kaikkiaan 22 maasta, mutta Ancel Keys oli tähän omaan tutkimukseensa kelpuuttanut tuloksia vain kuudesta maasta. Sanomattakin lienee selvää, että juuri näissä kuudessa maassa yhteys rasvan ja sydänsairauksien välillä oli maksimaalinen ja muista maista tätä näyttöä ei saatu. Tämä tieteellinen vääristely katsottiin ”läpi sormien” eikä siihen kiinnitetty juuri huomiota.

Tärkeimmän elämäntyönsä Ancel Keys katsoo tehneensä ns. seitsemän maan tukimuksessa, joka alkoi vuonna 1958. Siinä seurattiin kymmeniä vuosia 12 000 keski-ikäisen miehen ruokavaliota, kolesterolia ja sairauksia Kreikassa, Italiassa, Hollannissa, Suomessa, Jugoslaviassa, Japanissa ja Yhdysvallissa. Tutkimus ei osoittanut kuitenkaan mitään selkeää yhteyttä rasvankäytön ja sydänsairauksien välille. Esim. Kreikassa käytettiin paljon rasvaa, mutta sydänsairauksia oli kaikkein vähiten juuri siellä. Nyt Keys muutti kiireesti teoriaansa; rasva ei enää aiheuttanutkaan sydänsairauksia, vaan tietynlainen rasva – tyydyttynyt rasva. Tästä alkoi tyydytteineiden rasvojen joutuminen pannaan ja ne julistettiin vaarallisiksi.

Nykyään onneksi jo tiedetään, että syömällä kolesterolia ei voi nostaa veren kolesteroliarvoja; se on jopa kemiallisesti täysin madotonta, koska syöty kolesteroli aina poistuu elimistöstämme saman tien. Jopa Ancel Keys tiesi tämän seikan. Meitä on siis huijattu vuosikymmenia ravitsemussuosituksilla, jotka eivät pidä paikkaansa. Kun vähän perehdyt asiaan, huomaat pian, että ns. viralliset ravirsemussuositukset vähärasvaisista tuotteista ja täysjyväviljojen erinomaisuudesta eivät perustu mitenkään tieteelliseen näyttöön, vaan niillä suojellaan elintarvike- ja lääketeollisuuden liiketoimintaa.

Kolesterolin on uskoteltu vuosikausien ajan aiheuttavan sepelvaltimotautia ja kolesterolin suositusarvoja on jatkuvasti vain laskettu alaspäin. Hyödyn tästä korjaa lääketeollisuus; pelkästään Suomessa statiineja eli kolesterolilääkitystä syötetään 700 000 ihmiselle ja arvioidaan yleisesti, että vain yksi prosentti tämän lääkkeen syöjistä saisi siitä apua itselleen. Haittavaikutuksia saa paljon useampi, mutta niistä nyt ei tietysti ääneen puhuta mitään. Ketogeeninen ruokavalio ei nosta sydän- ja verisuoniriskiä eikä myöskään aiheuta sydänkohtauksia, päin vastoin. Ketoaineet todistetusti parantavat sydämen toimivuutta sydänkohtauksen aikana, jos sydän ei saa tarpeeksi verta.

Mikäli metabolia alkaa pahasti häiriintyä, on syytä radikaalisti vähentää hiilihydraattien saantia. Vakavista sairauksista ja liikalihavuudesta kärsiville suositellaan hiilihydraatteja ketogeenisella ruokavaliolla 20-30 g/päivä, joka on noin 5-10 prosenttia päivän energian tarpeesta. Kokonaan ilman hiilihydraatteja ei kannata jäädä; maksamme pystyy kuitenkin tuottamaan täysin tarvitsemamme glukoosimäärän luonnollisesti glukoneogeneesin avulla. Siirryttäessä kotegeeniseen ruokavalioon on ensiksi poistettava ruokavaliostamme kokonaan sokeri ja tärkkelys, joka kuitenkin lopuksi muuttuu sokeriksi. Elimistömme kaipaama vähäinen hiilihydraattien määrä saadaan vaikkapa vihreistä vihanneksista. Suositeltavia kokeiltavia ovat esim. parsa-, lehti-, kerä- ja kukkakaali, pinaatti, selleri, kurkku, kesäkurpitsa, vihreät pavut ja vihreä paprika; yleensä mitä tummempi vihreä, sen terveellisempi vihannes myöskin on kyseessä.

Jo 1970-luvulta on tiedetty C-vitamiinin ja glukoosin kemiallisten rakenteiden olevan niin samankaltaisia, että mitä korkeampi verensokeri on, sitä vähemmän C-vitamiini pääseen solujen sisälle. Esim. hedelmissä on antioksidantteja, kuten A-, C-, ja E-vitamiineja. Kannattaa kuitenkin huomata, ettei ketoosissa kehossa synny vapaita radikaaleja, joten ihmisen ei myöskään tarvi syödä pillereinä antioksidantteja. Kananmunia on täysin syyttä moitittu tämän kolesterooli hömpötyksen aikana; tosiasiassa missään yksittäisessä elintarvikkeessa ei ole niin paljon aminohappoja, kuin kananmunassa (20 erillaista) ja kuten jo edellä on näytetty, kolesteroolitasoa ei voi syömällä lisätä. Kananmunan keltuainen on erityisen ravinteikas ja jos esim. paistat kananmunasi jättäen keltuaisen raa'aksi, säilyvät keltuaisen arvokkaat ravinteet tuhoutumatta.

Syödessäsi hiilihydraatteja ne alkavat varastoitua kehosi lihaksiin glykogeenina ja jokaista varastoitunutta glykogeenigrammaa kohden sitoutuu pari grammaa vettä. Jos vaihdat hiilihydraattipolttoisesta ruokavalion rasvapolttoiseen, kehon glykogeenivarastot tyhjenevät ja samoin myös vesi häviää mukana. Veden mukana menetät myös tärkeitä mineraaleja, joten on suositeltavaa käyttää puhdistamatonta merisuolaa ruokasuolana. Munuaiset estävät hiilihydraattipolttoisella suolan poistumisen kehosta ja siksi suolaa voi syödä hiilihydraattipolttoinen liikaa. Suolan tarve taas on merkittävästi suurempi ketogeenista ruokavaliota noudattavalla rasvapolttoisella ihmisellä, kun hänen munuaisensa poistavat suolaa. Ketogeenisella ruokavaliolla on helppoa ja nopeaa pudottaa painoa; ylipainoisilla ja insuliiniresistenssistä kärsivän aineenvaihdunta on jo niin vioittunut, että veren insuliini estää kehoa käyttämästa kehon omia rasvavarastoja hyväksi. Tällöin ainoaksi vaihtoehdoksi jää käyttää polttoaineena hiilihydraatteja ja glukoosia, kierre on valmis! Ratkaisu olisi tietysti rasvan lisääminen; kun hiilihydraatteja ja samalla proteiinia vähennetään, on kehon alettava hyödyntää sen omia rasvavarastoja. Ketogeeninen ruokavalio vaikuttaa myös geenitasolla, joten se vähentää myös tulehduksia.

Lääkkeillä yritetään lähes aina vaikuttaa vain yhteen asiaan kerrallaan. Tämän vuoksi ruokavalion luulisi olevan aina ensisijainen hoitomuoto ja lääkkeitä otettaisiin sitten tarpeen mukaan täydentäviksi tukitoimenpiteiksi. Kaikki kuitenkin tiedostavat, kuinka suuri raha liikkuu sairaanhoidossa ja lääketeollisuudessa, ja tuntuu alan kustannusten vain karkaavan käsistä. Onko kynnys lääkkeiden määräämiseen vain vuosien saatossa laskenut? Ovatko kaikki tehdyt leikkaukset todella tarpeellisia ja uudet hoitomuodot tehokkaita? Jos viralliset ravitsemussuositukset pitäisivät paikkansa, miten on mahdollista että sydän- ja verisuonitaudit ja esim. tyypin 2 diabetes räjähdysmäisesti lisääntyvät?

Katsotaanpa vielä, mitä Diabetesliitto suosittaa ja pelottelee; liiton mielestä tietysti rasva on vaarallista, vaikka todellisuudessa rasvan syönti ei nosta verensokeria. Liitto suosittelee myös hedelmien ja kokojyvän suosimista sekä varsinkin tyydyttyneiden rasvojen kaihtamista. Näin kierre aina vaan jatkuu, sillä ohjeita noudattamalla kyllä verensokeri pysyy korkealla ja lääketeollisuus komppaa jälleen ”apuaan” tarjoamalla. Diabetesliiton näkemyksen mukaan päivittäinen hiilihydraattien määrä ei saisi laskea alle 130 g:n eli vähähiilihydraattista ruokavaliota liitto ei suosittele!

Viime vuosina on keskusteltu paljon proteiinista, muistanet tämän. Varsinkin liikunnallisesti aktiiviset ihmiset ovat puhuneet ja käyttäneet proteiineja tukevasti. Ketogeeninen ruokavalio voisi lähtökohtaisesti sisältää 10-20 prosenttia päivittäisestä energiamäärästä, se riittää. Liika proteiini heikentää ketoainepitoisuuksia kehossa ja kun saat liikaa proteiinia, on vaarana jälleen lihoaminen. Proteiinia on kuitenkin välttämätöntä saada ruoasta, mutta liikaa sitä ei siis kannata nauttia. Koska kasviskunnasta peräisin oleva proteiini myös usein sisältää hiilihydraatteja, on syytä suosia eläinkunnasta peräisin olevia proteiineja ja tehostaa niiden vaikutusta vielä tyydyttyneillä rasvahapoilla.

Voimakkaat tunteet tulevat helposti pintaan rasvoista keskusteltaessa, sen me kaikki tiedämme. Rasvan osuus ketogeenisessa ruokavaliossa on vähintään 65 prosenttia, mutta voi hyvin olla jopa 70-85 prosenttia. Rasvan laadulla on ketogeenisessa ruokavaliossa hämmästyttävän suuri vaikutus; rasva tulisi ehdottomasti olla joko tyydyttynyttä tai kertatyydyttynyttä rasvaa. Maitotuotteista rasvaiset voi ja kerma kuuluvat ketogeeniseen ruokavalioon. Mitkään tutkimustulokset maailmalta eivät puolla sitä, että tyydyttyneet rasvat aiheuttaisivat sydänvaivoja, pikemminkin päin vastoin. Monityydyttymättömiä rasvojakin tarvitaan, mutta nykyään niitä saadaan aivan liikaa, ja ne härskiintyvät helposti, aiheuttavat tulehduksia ja soluihin päästessään hapettuvat herkästi aiheuttaen vapaiden radikaalien ketjureaktioita. Hyviä esimerkkejä näistä rasvoista, joita emme laisinkaan tarvitse, ovat kotimainen rypsiöljymme ja auringonkukkaöljy. Nämä öljyt eivät kestä kuumentamista, koska kuumennettaessa ne härskiintyvät ja muodostavat vaarallisia yhdisteitä, aldehydejä. Leijuessaan ilmassa nämä viheliäiset yhdisteet voivat aiheuttaa vaikkapa keuhkosyöpää.

Historian hämärästä asti tiede väittää alunperin Omega-3 ja Omega-6 rasvahappojen suhteen olleen 1:1, mutta tänään saamme – suhde nykyään 1:16,7 - aivan liikaa Omega-6 rasvahappoja; tämä aiheuttaa kehoomme jatkuvia tulehdustiloja. Elintarviketeollisuus ylistää mm. rypsiöljyä sen sisältämän Omega-3 rasvahappojen vuoksi. Kuitenkin tämä Omega-3 on alfalinoleenihappoa, kasveissa esiintyvää Omega-3:n esiastetta, jota ihminen ei valitettavasti voi hyödyntää. Alfalinoleenihappo täytyisi muuttaa ihmiselle sopivaksi dokosaheksaeenihapoksi (DHA) sekä eikosapentaeenihapoksi (EPA). Ei pidä mennä syömään mitään kuumentamalla valmistettuja rasvoja; kuumentaminen saa aikaan jopa myrkyllisiä transrasvoja, joita on löydetty ainakin amerikkalaisista soija- ja rypsiöljyistä. Suomalainen rypsiöljyn valmistaja kehuu tuotteensa valmistettavan miedon lämmityksen avulla! On siis paljon luontevampaa ja turvallisempaa saada Omega-3 rasvahapot eläinperäisestä ravinnosta, esim. rasvaisista merikaloista kuten lohesta. Kylmäpuritettu rypsiöljy ei ole niin vaarallista kuin kuumentamalla tuotettu rypsiöljy, mutta siitä saat myös helposti liikaa Omega-6 rasvahappoa. Eikä kylmäpuristettu rypsiöljy sovi kuumentamiseen.

Onneksi kuitenkin rypsiöljylle löytyy terveellisempiäkin vaihtoehtoja, kuten kookos- ja oliiviöljy. Varsinkin kookosöljy sopii hyvin kuumentamiseen ja ruuanvalmistukseen. Kookosöljy siis sisältää tyydyttyneitä rasvahappoja – ne eivät siis voi muodostaa vapaita radikaaleja, jotka taas edesauttavat syöpien ja sydänsairauksien puhkeamista. Kookosöljy sisältää keskipitkiä rasvahappoja, joita elimistön on helppo käyttää hyväkseen energiana. Tällainen öljy on myös MCT-öljy, jonka käyttö viime vuosina on valtavasti lisääntynyt. Kookosöljyn eduksi on kerrottava vielä se, että se sisältää lauriinihappoa, joka tunnetaan antimikrobisena aineena.

Ketogeenisen ruokavalion tulisi rakentua hyvien rasvojen varaan eli kertatyydyttymättömien ja tyydyttyneiden rasvojen puoleen kannattaa hakeutua. Hiilihydraatit siis aiheuttavat sydänsairauksia ja diabeteksen. Maailmalla tämä asia on tiedetty ja myös tunnustettu jonkin aikaa. Koskahan tämä tapahtuu Suomessa? Koska Suomen Sydänliitto ja Diabetesliitto lakkaavat kiusaamasta ihmisiä kummallisilla suosituksillaan sekä lopettavat lääketeollisuuden palvonnan? Koska ihmisen toiminnan ja järjenkäytön suhteen ei ole havaittu korrelaatiota, on odotettavissa vain hitaita muutoksia yleensä asiain tilassa. Ihminen jää hämmennyksiin kuuntelemalla eri ”leirejä” ja heidän epistolaansa – ja mikä pahinta, jättää yleensä asiat ennalleen tekemättä mitään korjauksia asian suhteen. Tämähän on juuri sitä, mitä disinformaatiolla tavoitellaankin. Nyt rasvaiseksi lopuksi toivotan kaikille hyvää ja mielekästä elämää terveellisen ja nautinnollisen ravinnon äärellä!