maanantai 16. tammikuuta 2017



Tampereen tuomiokirkkoon - alkujaan kirkko tunnettiin Johanneksen kirkkona - urkuja alettiin suunnitella 3.11.1902 pastori Fontellin aloitteesta rakennuskomitean kokouksessa. Kokouksessa laitettiin uruille ehdoksi, että tulevien urkujen pitää olla kotimaista valmistetta. Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen - myöhemmin myös valtuuston varapuheenjohtaja ja puheenjohtaja - sekä porvarissäädyn edustaja säätypäivillä ja Ruotsin varakonsuli Tampereella, tukkukauppias ja vuorineuvos vuodesta 1920 lähtien, Gustaf Oskar Sumelius (s. 29.5.1866 Tampere ja k. 7.3.1940 Tampere) ehdotti kuitenkin kokoukselle, että urkutarjouksia kysyttäisiin myös ulkomailta ja asiaan palattaisiin uudelleen, jahka tarjouksia olisi ensin satu. Saksalaissyntyisen urkuri, säveltäjä, musiikkipedagogi, kapellimestari sekä professori Rikhard Faltinin (s. 5.1.1835 Danzig ja k. 1.6.1918 Helsinki) suosituksesta komitea pyysi tarjoukset seuraavilta urkujenvalmistajilta: B. A. Thulé (Kangasalan urkutehdas), Lahden urkutehdas ja Walcker & Co Saksasta. Tarjousten saavuttua Rikhard Faltin puolsi lämpimästi saksalaisen Walckerin tarjousta, mutta seurakunta päätyi kuitenkin kotimaisiin urkuihin ja urut tilattiin Lahden urkutehtaalta. Lahden urkutehdas sitoutui sopimuksessa tekemään urut "urkurakennustaiteen korkeimpien vaatimusten mukaisesti" ja soittimen julkisivun kaikkiin puuosiin piti käyttää tammipuuta. Urkujen tuli olla valmiina ennen heinäkuun loppua vuonna 1905.
Professori Rikhard Faltin.

Nämä 50-äänikertaiset - kolmella sormiolla ja pedaalilla varustetut - urut eivät sitten valmistuneet asetetussa aikataulussa, mutta viivästys johtui lähinnä kirkon sisustustöiden viipymisestä. Urut olivat lopulta valmiina maaliskuussa 1906. Urkutaiteilija ja säveltäjä Frans Oskar Merikanto (vuoteen 1882 Mattsson; s. 5.8.1868 Helsinki ja k. 17.2.1924 Oitti) kommentoi Juho Albanus Jurvan (s. 9.6.1865 Turtola ja k. 4.7.1926 Amerikka) taidokasta työtä mm. seuraavasti: "Lukemattomat ja kauniit ovat ne värivivahdukset, jotka näistä suurista uruista voidaan esiinloihtia. Varsinkin kaikki pianissimo, piano ja mezzoforte- väritykset ovat herttaisen kaunissointisia. Forte ja Fortissimo on kirkas, loistelias ja majesteetillisen juhlallinen." Merikanto näki myös ongelmana, että äänikertojen viritystä ja intoneerausta on ollut mahdotonta tehdä kirkon kosteuden vuoksi. Hän uskoi, että urut olisi ollut edullisempaa asentaa kirkkoon vasta vuotta myöhemmin.

Vielä ennen Johanneksen kirkon vihkimistä Oskar Merikanto tarkasti rakennuskomitean nimenomaisesta pyynnöstä urut ja lausui arvionaan: "Että intonatsioonityö, joka vaatii ääretöntä tarkkuutta ja häiritsemätöntä hiljaisuutta, on näissä uruissa voinut täydellisesti onnistua, vaikka kirkossa on paljon muutakin työtä tehty, se on minusta aivan ihmeteltävää ja todistaa vaan työnsuorittajan, hra A. Jurvan erinomaista musikaalisen korvan ja aistin tarkkuutta ja harvinaista kykyä tällä alalla. - Sellaisia kotimaassa valmistettuja urkuja, kuin nyt puheena olevat, en ole ennen koskaan soittanut." Lausuntonsa lopuksi Merikanto vielä onnitteli Lahden urkutehdasta laatutyöstä ja Tampereen seurakuntaa uusista, harvinaisista uruista.
Säveltäjä Frans Oskar Merikanto.

Aarne Wegelius (s. 29.4.1891 Tampere ja k. 14.7.1957 Tampere), joka valmistui Helsingin urkurikoulusta vuonna 1916 ja joka opiskeli mm. Oskar Merikannon johdolla - tunnettiin myös taidoistaan urkujensuunnittelijana - lausui tuomiokirkon uruista näin: "Näissä uruissa kaikki äänikerrat olivat itsenäisiä. Urkujen pillit oli urkujen rakentaja Jurva hankkinut pääasiassa ulkomailta. Osa niistä oli Aug. Lankhuffin tehtaan valmistetta (mm. erittäin kaunis englannintorvi Cor anglais 8`), osa taas luultavasti Walckerin urkutehtaasta, jonka asiamiehenä Jurva myöhemmin jonkin aikaa toimi Suomessa. Useat huuliäänikerrat oli valmistettu kauttaaltaan hyvästä urkutinasta, suurimpiakin pillejä myöten. Niinpä julkisivuun sijoitettu 16-jalkainen prinsipaali oli kokonaisuudessaan tehty ensiluokkaisesta tinasta, mikä on suuri harvinaisuus meidän maassamme."
Matti Hannula säestää Jorma Hynnistä tuomiokirkossa 26.5.2013.

Sittemmin vuosina 1928-1929 Tampereen tuomiokirkon urkuja laajennettiin 68-änikertaisiksi ja tästä suunnitelmasta vastasivat urkurit Mauno Suomi (kirkon urkuri vuosina 1926 - 1956) ja Aarne Wegelius, Tampereen Vanhan kirkon urkuri. Varsinaisen laajennustyön suoritti Kangasalan urkutehdas. Urkujen laajennustyöstä Aarne Wegelius on kertonut seuraavaa: "Urkuihin tehtiin uudet ilmalaatikot ja suuri soittopöytä, ja urkujen sisään asennettiin kaksi uutta puhalluskonetta. Useimmat vanhat äänikerrat säilytettiin, mutta niiden äänitystä muutettiin osaksi, ja lisäksi urkuihin tuli uusia äänikertoja, niistä osa eri maista. Uusien paisutuskaappien sulkuovet sijoitettiin nyt yksinomaan etusivulle ja ne ulottuvat ylhäältä alas saakka, joten paisutuskoneet ovat tehokkaita, mihin vaikuttaa etupäässä myös se, että kaappeihin sijoitettiin paljon äänikertoja."
Kirkkoherra K. H. Seppälä astui virkaan tuomiokirkossa vuonna 1926. Hänen vanhin poikansa oli tuomiokirkon urkuri, Heikki Seppälä.

Tuomiokirkon muusikkona vuosina 1957 - 1974 toiminut diplomiurkuri, director musices Heikki Seppälä (1922-1990) kertoi, että uudistustyön yhteydessä siirtyi myös urkujen soittopöytä alemmas, kauemmas soittimesta, joka aiheutti vaikeuksia kirkkokuoron sijoittamiselle. Seppälä ei pitänyt siksi muutosta onnistuneena. Urkujen äänikertavalikoimaa hän piti hyvin orkestraalisena, tyypillisenä romanttisen kauden uruille. Professori Enzio Forsblom (s. 14.3.1920 Lohja ja k. 10.2.1996 Vantaa) - tuomiokirkon pitkäaikaisen urkurin, Matti Hannulan opettaja Sibelius-Akatemiassa - piti Tampereen tuomiokirkon urkuja maan parhaina romantiikan urkujen edustajina.


Tampereen tuomiokirkkoon saatiin uudemmat urut vuonna 1983 pohjoislehterille kirkon peruskorjauksen yhteydessä. Silloinen tuomiokirkon diplomi urkuri ja -laulaja Matti Hannula (s. 14.6.1943 Elimäki ja k. 4.6.2013 Outokumpu) laati urkujen disposition. Uruissa on 23-äänikertaa jaettuna kahdelle sormiolle ja jalkiolle. Urkuja hallitaan sekä koneisto toimii mekaanisesti ja uruissa on pillejä 1516 kappaletta. Uruissa on historiallinen viritysjärjestelmä, ns. Kirnberger III vähän muunneltuna eli urut ovat selkeästi suunniteltu barokkimusiikin soittamiseen. 65 % näistä uruista valmisti Kangasalan urkutehdas, mutta valmistuksen aikana tehdas ajautui taloudellisiin vaikeuksiin ja lopetti toimintansa. Hämeen urkutehdas lopulta viimeisteli sekä pystytti urut. Antti Alajoki ja Pekka Vuori tekivät urkujen äänitystyön. Urkujen julkisivun suunnitteli Pentti Pelto ja urut tarkasti diplomiurkuri Matti Hannula.
Kuoriurut valmistuivat tuomiokirkon pohjoislehterille vuona 1983.
Kaikkiaan Johanneksen kirkon rakentaminen kesti viisi vuotta, kolme ja puoli kuukautta. 22.4.1907 valitsi kirkonkokous kirkon tarkastukseen tarkastusvaliokunnan, johon kuuluivat arkkitehdit Wivi Lönn, Jos. Stenbäck ja B. Blom, kirkkoherra K. A. Hildén sekä tuomiorovasti Waldemar Wald, lähetyskoulunjohtaja Joos. Mustakallio, rakennusmestarit K. V. Helander, K. O. Lindroos ja Th. Schreck, puuseppä E. Enbom, opettaja J. Haavisto, muurari Gustav Nyberg, tohtori K. Jaakkola, rouva Sofi Länkelä ja tuomiorovasti Waldemar Walli, joka oli myös kokoonkutsuja. 16.5.1907 klo 13.30 oli tarkastusvaliokunnan ensimmäinen kokous Johanneksen kirkossa. Kokoukseen osallistuivat rakennuskomiteasta arkkitehdit Lambert Petterson ja Birger Federley, toimitusjohtaja A. Salakari, rakennusmestari P. Leander, talonomistaja E. Heikkilä, kirkon rakennusmestarit K. L. Hagman ja Heikki Kaartinen. Kokousta johti tuomiorovasti Walli ja sihteerinä toimi arkkitehti Toivo Paatola. Tarkastustyön lomassa lautakunta sai tuta mm. urkuri Oskar Merikannon lausuntoon uruista sekä taiteilija Akseli Gallen-Kallelan ja professori J. J. Tikkasen arvioihin kirkon maalauksista.

Klo 18 kirkon tarkastus oli suoritettu ja valiokunta kirjasi lausunnot tarkastuksen tuloksista. Rakennuslautakunta velvoitettiin tekemään vain pieniä korjauksia, ja ne rakennuslautakunta lupasi välittömästi korjattavan. Muulta osin rakennuksen todettiin noudatelleen piirustuksia, ja muutamissa kohdissa havaitut poikkeamat olivat olleet jopa parannuksia. Maalauskoristelusta vastannut valiokunnan ryhmä otti hampaisiinsa työn tuloksen, josta se lausui: "Tampereen Johanneksen kirkon maalauksia tarkastettuamme saamme antaa seuraavan lausunnon:

Kirkollisen taiteen tarkoituksena on ylentää Jumalanpalvelusta, herättää hartautta ja kohottaa uskonnollista tunnetta. Ei mielestämme ole hyväksyttävää, että lutherilaisessa kirkossa tälle näkökohdalle ei ole riittävästi arvoa annettu tässä kirkossa.

Alttaritaulun aihe on erinomainen: Ylösnousemus. Se maalaus tuntuu yleensä hyvin vastaavan kirkollisen taiteen vaatimuksia, vaikka siinä yksityiskohtia on, joista voipi olla erimieltä.

Huomiota herättää, että näin juhlallisessa temppelissä on vain yksi enkeli kuvattuna ja sekin haavoitettu ja vieläpä jäljennys aikaisemmasta maalauksesta. Vapahtajan ja enkelien kuvaus kuitenkin etupäässä olisi protestanttista kirkollista taidetta.

Vyöhyke eli friisi lehterin ympärystässä on taiteessa kyllä paljon esiintyvä kuvaus: alastomia poikia kantamassa köynnöstä. Se on aiheeltaan muodostus muinaisroomalaisesta riemuretkestä arvattavasti riemun, voiton ja kunnian kuvaus eikä myöskään siis ole kirkollista tai raamatullista, ja lutherilaisessa kirkossa tuntuu symboliikalta, vertauskuvalta, jota ei ole helppo käsittää.

Käärme kirkon katossa on vastenmielinen ja siis epäilemättä poistettava, sillä lutherilainen kirkko ei saata olla käärmeen merkin alla symboolisestikaan, ja sen sija olisi täytettävä sopivalla kirkollisella maalauksella.

Lasimaalaukset varsinkin sivuseinissä ovat hyvät ja ollen osaksi raamatullisia myös vaikuttavat.

Tyhjään alttarikaareen olisi maalattava sopiva raamatunlause tai raamatullinen maalaus täydentämään sitä kokonaisuutta, joka alttaritaulusta aiheutuu.

Muut maalaukset ovat meistä sangen tyydyttäviä, paikoin erinomaisiakin niin hyvin värien valinnassa kuin työn teossa."


Tämän lausuman vuoksi virisi vireä ja kiihkeä keskustelu, joka jakoi osallistujat selkeästi kahteen joukkoon. Keskustelua seurasi äänestys seuraavasti: maalaukset hyväksyivät Haavisto, Blom, Helander, Lindroos, Lönn, Nyberg ja Stenbäck. Maalausten poistoa vaativat Walli, Enbom, Jaakkola, Hildén, Länkelä ja Mustakallio. Maalaukset siis hyväksyttiin yhden äänen enemmistöllä. Tuomiorovasti Walli esitti tuloksesta vastalauseensa ja esitti asian jättämistä vielä seurakunnan päätettäväksi. Tähän ei kuitenkaan voitu mennä, koska rakennuskomitealla oli täysi oikeus päättää asiasta.

Arkkitehti Lars Eliel Sonck suunnitteli Tampereen Johanneksen kirkon.

Tampereen Johanneksen kirkon suunnitteli arkkitehti Lars Eliel Sonck (s. 10.8.1870 Kälviä ja k. 14.3.1956 Helsinki) ja kirkon piirustuskilpailun ohjeisiin lukeutui ehto, että kirkon rakentamiskustannukset saisivat nousta korkeintaan 600 000 markkaan. Lopullisessa selonteossa kirkon todelliset kustannukset olivat 596 370,51 markkaa. Tähän summaan täytyy lisätä kuitenkin alkuperäisestä kustannusarviosta puuttuneet graniittipylväät - alunperin ne piti muurata tiilistä - sekä "aitamuuri" ym., joten lopulta summa oli 679 981,70 mk. Irtaimistolle tuli hintaa 79 387,97 mk, joten kokonaiskustannukset olivat 759 369,67 mk.
Urkuri Frans Linnavuoren hauta Kalevankankaan hautausmaalla Tampereella.
Helluntaina 19.5.1907 järjestettiin kirkon vihkiäiset ja kirkko oli ääriään myöten täynnä juhlakansaa. Tilaisuudessa kuultiin mm. Tampereen Aleksanterin kirkon kanttori, urkuri ja säveltäjä Hjalmar Bruno Backmanin (s. 29.9.1882 Tampere ja k. 13.6.1935) säveltämä juhlakantaatti psalmiin 47 "Kaikki kansa käsiänne paukuttakaa". Backmanin tunnetuin sävellys lienee laulu Sunnuntaiaamuna. Johanneksen kirkon ensimmäisenä urkurina toimi Frans Fritiof Linnavuori (s. 13.10.1880 Ylöjärvi ja k. 12.6.1926 Tampere), joka suoritti musiikkiopintonsa Helsingin musiikkiopistossa ja Turun Lukkari- ja Urkurikoulussa. Ennen Tampereella urkurina aloittamista hän toimi kanttoriurkurina Ylöjärvellä ja Leppävirralla. Hän järjesti monia omia urkukonsertteja ja omisti Tampereella myös pianoliikkeen, Fr. Linnavuoren Pianomakasiinin. Linnavuoren tunnetuin sävellys lienee laulu V. A. Koskenniemen runoon, Minä laulan sun iltasi tähtihin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti