Tampereen
tuomiokirkkoon - alkujaan kirkko tunnettiin Johanneksen kirkkona - urkuja
alettiin suunnitella 3.11.1902 pastori Fontellin aloitteesta rakennuskomitean
kokouksessa. Kokouksessa laitettiin uruille ehdoksi, että tulevien urkujen
pitää olla kotimaista valmistetta. Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen -
myöhemmin myös valtuuston varapuheenjohtaja ja puheenjohtaja - sekä
porvarissäädyn edustaja säätypäivillä ja Ruotsin varakonsuli Tampereella,
tukkukauppias ja vuorineuvos vuodesta 1920 lähtien, Gustaf Oskar Sumelius (s.
29.5.1866 Tampere ja k. 7.3.1940 Tampere) ehdotti kuitenkin kokoukselle, että
urkutarjouksia kysyttäisiin myös ulkomailta ja asiaan palattaisiin uudelleen,
jahka tarjouksia olisi ensin satu. Saksalaissyntyisen urkuri, säveltäjä,
musiikkipedagogi, kapellimestari sekä professori Rikhard Faltinin (s. 5.1.1835
Danzig ja k. 1.6.1918 Helsinki) suosituksesta komitea pyysi tarjoukset
seuraavilta urkujenvalmistajilta: B. A. Thulé (Kangasalan urkutehdas), Lahden
urkutehdas ja Walcker & Co Saksasta. Tarjousten saavuttua Rikhard Faltin
puolsi lämpimästi saksalaisen Walckerin tarjousta, mutta seurakunta päätyi
kuitenkin kotimaisiin urkuihin ja urut tilattiin Lahden urkutehtaalta. Lahden
urkutehdas sitoutui sopimuksessa tekemään urut "urkurakennustaiteen
korkeimpien vaatimusten mukaisesti" ja soittimen julkisivun kaikkiin
puuosiin piti käyttää tammipuuta. Urkujen tuli olla valmiina ennen heinäkuun
loppua vuonna 1905.
Professori Rikhard Faltin.
Nämä
50-äänikertaiset - kolmella sormiolla ja pedaalilla varustetut - urut eivät
sitten valmistuneet asetetussa aikataulussa, mutta viivästys johtui lähinnä
kirkon sisustustöiden viipymisestä. Urut olivat lopulta valmiina maaliskuussa
1906. Urkutaiteilija ja säveltäjä Frans Oskar Merikanto (vuoteen 1882 Mattsson;
s. 5.8.1868 Helsinki ja k. 17.2.1924 Oitti) kommentoi Juho Albanus Jurvan (s.
9.6.1865 Turtola ja k. 4.7.1926 Amerikka) taidokasta työtä mm. seuraavasti:
"Lukemattomat ja kauniit ovat ne värivivahdukset, jotka näistä suurista
uruista voidaan esiinloihtia. Varsinkin kaikki pianissimo, piano ja mezzoforte-
väritykset ovat herttaisen kaunissointisia. Forte ja Fortissimo on kirkas,
loistelias ja majesteetillisen juhlallinen." Merikanto näki myös
ongelmana, että äänikertojen viritystä ja intoneerausta on ollut mahdotonta
tehdä kirkon kosteuden vuoksi. Hän uskoi, että urut olisi ollut edullisempaa
asentaa kirkkoon vasta vuotta myöhemmin.
Vielä ennen
Johanneksen kirkon vihkimistä Oskar Merikanto tarkasti rakennuskomitean
nimenomaisesta pyynnöstä urut ja lausui arvionaan: "Että intonatsioonityö,
joka vaatii ääretöntä tarkkuutta ja häiritsemätöntä hiljaisuutta, on näissä
uruissa voinut täydellisesti onnistua, vaikka kirkossa on paljon muutakin työtä
tehty, se on minusta aivan ihmeteltävää ja todistaa vaan työnsuorittajan, hra
A. Jurvan erinomaista musikaalisen korvan ja aistin tarkkuutta ja harvinaista
kykyä tällä alalla. - Sellaisia kotimaassa valmistettuja urkuja, kuin nyt
puheena olevat, en ole ennen koskaan soittanut." Lausuntonsa lopuksi
Merikanto vielä onnitteli Lahden urkutehdasta laatutyöstä ja Tampereen
seurakuntaa uusista, harvinaisista uruista.
Säveltäjä Frans Oskar Merikanto.
Aarne
Wegelius (s. 29.4.1891 Tampere ja k. 14.7.1957 Tampere), joka valmistui
Helsingin urkurikoulusta vuonna 1916 ja joka opiskeli mm. Oskar Merikannon
johdolla - tunnettiin myös taidoistaan urkujensuunnittelijana - lausui
tuomiokirkon uruista näin: "Näissä uruissa kaikki äänikerrat olivat
itsenäisiä. Urkujen pillit oli urkujen rakentaja Jurva hankkinut pääasiassa
ulkomailta. Osa niistä oli Aug. Lankhuffin tehtaan valmistetta (mm. erittäin
kaunis englannintorvi Cor anglais 8`), osa taas luultavasti Walckerin
urkutehtaasta, jonka asiamiehenä Jurva myöhemmin jonkin aikaa toimi Suomessa.
Useat huuliäänikerrat oli valmistettu kauttaaltaan hyvästä urkutinasta,
suurimpiakin pillejä myöten. Niinpä julkisivuun sijoitettu 16-jalkainen
prinsipaali oli kokonaisuudessaan tehty ensiluokkaisesta tinasta, mikä on suuri
harvinaisuus meidän maassamme."
Matti Hannula säestää Jorma Hynnistä tuomiokirkossa 26.5.2013.
Sittemmin
vuosina 1928-1929 Tampereen tuomiokirkon urkuja laajennettiin 68-änikertaisiksi
ja tästä suunnitelmasta vastasivat urkurit Mauno Suomi (kirkon urkuri vuosina
1926 - 1956) ja Aarne Wegelius, Tampereen Vanhan kirkon urkuri. Varsinaisen
laajennustyön suoritti Kangasalan urkutehdas. Urkujen laajennustyöstä Aarne
Wegelius on kertonut seuraavaa: "Urkuihin tehtiin uudet ilmalaatikot ja
suuri soittopöytä, ja urkujen sisään asennettiin kaksi uutta puhalluskonetta.
Useimmat vanhat äänikerrat säilytettiin, mutta niiden äänitystä muutettiin
osaksi, ja lisäksi urkuihin tuli uusia äänikertoja, niistä osa eri maista. Uusien
paisutuskaappien sulkuovet sijoitettiin nyt yksinomaan etusivulle ja ne
ulottuvat ylhäältä alas saakka, joten paisutuskoneet ovat tehokkaita, mihin
vaikuttaa etupäässä myös se, että kaappeihin sijoitettiin paljon äänikertoja."
Kirkkoherra K. H. Seppälä astui virkaan tuomiokirkossa vuonna 1926. Hänen vanhin poikansa oli tuomiokirkon urkuri, Heikki Seppälä.
Tuomiokirkon
muusikkona vuosina 1957 - 1974 toiminut diplomiurkuri, director musices Heikki
Seppälä (1922-1990) kertoi, että uudistustyön yhteydessä siirtyi myös urkujen
soittopöytä alemmas, kauemmas soittimesta, joka aiheutti vaikeuksia
kirkkokuoron sijoittamiselle. Seppälä ei pitänyt siksi muutosta onnistuneena.
Urkujen äänikertavalikoimaa hän piti hyvin orkestraalisena, tyypillisenä
romanttisen kauden uruille. Professori Enzio Forsblom (s. 14.3.1920 Lohja ja k.
10.2.1996 Vantaa) - tuomiokirkon pitkäaikaisen urkurin, Matti Hannulan opettaja
Sibelius-Akatemiassa - piti Tampereen tuomiokirkon urkuja maan parhaina
romantiikan urkujen edustajina.
Tampereen
tuomiokirkkoon saatiin uudemmat urut vuonna 1983 pohjoislehterille kirkon
peruskorjauksen yhteydessä. Silloinen tuomiokirkon diplomi urkuri ja -laulaja
Matti Hannula (s. 14.6.1943 Elimäki ja k. 4.6.2013 Outokumpu) laati urkujen
disposition. Uruissa on 23-äänikertaa jaettuna kahdelle sormiolle ja jalkiolle.
Urkuja hallitaan sekä koneisto toimii mekaanisesti ja uruissa on pillejä 1516 kappaletta.
Uruissa on historiallinen viritysjärjestelmä, ns. Kirnberger III vähän
muunneltuna eli urut ovat selkeästi suunniteltu barokkimusiikin soittamiseen.
65 % näistä uruista valmisti Kangasalan urkutehdas, mutta valmistuksen aikana
tehdas ajautui taloudellisiin vaikeuksiin ja lopetti toimintansa. Hämeen
urkutehdas lopulta viimeisteli sekä pystytti urut. Antti Alajoki ja Pekka Vuori
tekivät urkujen äänitystyön. Urkujen julkisivun suunnitteli Pentti Pelto ja
urut tarkasti diplomiurkuri Matti Hannula.
Kuoriurut valmistuivat tuomiokirkon pohjoislehterille vuona 1983.
Kaikkiaan
Johanneksen kirkon rakentaminen kesti viisi vuotta, kolme ja puoli kuukautta.
22.4.1907 valitsi kirkonkokous kirkon tarkastukseen tarkastusvaliokunnan, johon
kuuluivat arkkitehdit Wivi Lönn, Jos. Stenbäck ja B. Blom, kirkkoherra K. A.
Hildén sekä tuomiorovasti Waldemar Wald, lähetyskoulunjohtaja Joos.
Mustakallio, rakennusmestarit K. V. Helander, K. O. Lindroos ja Th. Schreck,
puuseppä E. Enbom, opettaja J. Haavisto, muurari Gustav Nyberg, tohtori K.
Jaakkola, rouva Sofi Länkelä ja tuomiorovasti Waldemar Walli, joka oli myös
kokoonkutsuja. 16.5.1907 klo 13.30 oli tarkastusvaliokunnan ensimmäinen kokous
Johanneksen kirkossa. Kokoukseen osallistuivat rakennuskomiteasta arkkitehdit
Lambert Petterson ja Birger Federley, toimitusjohtaja A. Salakari, rakennusmestari
P. Leander, talonomistaja E. Heikkilä, kirkon rakennusmestarit K. L. Hagman ja
Heikki Kaartinen. Kokousta johti tuomiorovasti Walli ja sihteerinä toimi
arkkitehti Toivo Paatola. Tarkastustyön lomassa lautakunta sai tuta mm. urkuri
Oskar Merikannon lausuntoon uruista sekä taiteilija Akseli Gallen-Kallelan ja
professori J. J. Tikkasen arvioihin kirkon maalauksista.
Klo 18 kirkon
tarkastus oli suoritettu ja valiokunta kirjasi lausunnot tarkastuksen
tuloksista. Rakennuslautakunta velvoitettiin tekemään vain pieniä korjauksia,
ja ne rakennuslautakunta lupasi välittömästi korjattavan. Muulta osin
rakennuksen todettiin noudatelleen piirustuksia, ja muutamissa kohdissa
havaitut poikkeamat olivat olleet jopa parannuksia. Maalauskoristelusta
vastannut valiokunnan ryhmä otti hampaisiinsa työn tuloksen, josta se lausui:
"Tampereen Johanneksen kirkon maalauksia tarkastettuamme saamme antaa
seuraavan lausunnon:
Kirkollisen
taiteen tarkoituksena on ylentää Jumalanpalvelusta, herättää hartautta ja
kohottaa uskonnollista tunnetta. Ei mielestämme ole hyväksyttävää, että
lutherilaisessa kirkossa tälle näkökohdalle ei ole riittävästi arvoa annettu
tässä kirkossa.
Alttaritaulun
aihe on erinomainen: Ylösnousemus. Se maalaus tuntuu yleensä hyvin vastaavan
kirkollisen taiteen vaatimuksia, vaikka siinä yksityiskohtia on, joista voipi
olla erimieltä.
Huomiota
herättää, että näin juhlallisessa temppelissä on vain yksi enkeli kuvattuna ja
sekin haavoitettu ja vieläpä jäljennys aikaisemmasta maalauksesta. Vapahtajan
ja enkelien kuvaus kuitenkin etupäässä olisi protestanttista kirkollista
taidetta.
Vyöhyke eli
friisi lehterin ympärystässä on taiteessa kyllä paljon esiintyvä kuvaus:
alastomia poikia kantamassa köynnöstä. Se on aiheeltaan muodostus
muinaisroomalaisesta riemuretkestä arvattavasti riemun, voiton ja kunnian
kuvaus eikä myöskään siis ole kirkollista tai raamatullista, ja lutherilaisessa
kirkossa tuntuu symboliikalta, vertauskuvalta, jota ei ole helppo käsittää.
Käärme kirkon
katossa on vastenmielinen ja siis epäilemättä poistettava, sillä lutherilainen
kirkko ei saata olla käärmeen merkin alla symboolisestikaan, ja sen sija olisi
täytettävä sopivalla kirkollisella maalauksella.
Lasimaalaukset
varsinkin sivuseinissä ovat hyvät ja ollen osaksi raamatullisia myös vaikuttavat.
Tyhjään
alttarikaareen olisi maalattava sopiva raamatunlause tai raamatullinen maalaus
täydentämään sitä kokonaisuutta, joka alttaritaulusta aiheutuu.
Muut
maalaukset ovat meistä sangen tyydyttäviä, paikoin erinomaisiakin niin hyvin
värien valinnassa kuin työn teossa."
Tämän
lausuman vuoksi virisi vireä ja kiihkeä keskustelu, joka jakoi osallistujat
selkeästi kahteen joukkoon. Keskustelua seurasi äänestys seuraavasti:
maalaukset hyväksyivät Haavisto, Blom, Helander, Lindroos, Lönn, Nyberg ja
Stenbäck. Maalausten poistoa vaativat Walli, Enbom, Jaakkola, Hildén, Länkelä
ja Mustakallio. Maalaukset siis hyväksyttiin yhden äänen enemmistöllä.
Tuomiorovasti Walli esitti tuloksesta vastalauseensa ja esitti asian jättämistä
vielä seurakunnan päätettäväksi. Tähän ei kuitenkaan voitu mennä, koska
rakennuskomitealla oli täysi oikeus päättää asiasta.
Arkkitehti Lars Eliel Sonck suunnitteli Tampereen Johanneksen kirkon.
Tampereen
Johanneksen kirkon suunnitteli arkkitehti Lars Eliel Sonck (s. 10.8.1870 Kälviä ja k. 14.3.1956 Helsinki) ja kirkon
piirustuskilpailun ohjeisiin lukeutui ehto, että kirkon rakentamiskustannukset
saisivat nousta korkeintaan 600 000 markkaan. Lopullisessa selonteossa kirkon
todelliset kustannukset olivat 596 370,51 markkaa. Tähän summaan täytyy lisätä
kuitenkin alkuperäisestä kustannusarviosta puuttuneet graniittipylväät -
alunperin ne piti muurata tiilistä - sekä "aitamuuri" ym., joten
lopulta summa oli 679 981,70 mk. Irtaimistolle tuli hintaa 79 387,97 mk, joten
kokonaiskustannukset olivat 759 369,67 mk.
Urkuri Frans Linnavuoren hauta Kalevankankaan hautausmaalla Tampereella.
Helluntaina 19.5.1907
järjestettiin kirkon vihkiäiset ja kirkko oli ääriään myöten täynnä
juhlakansaa. Tilaisuudessa kuultiin mm. Tampereen Aleksanterin kirkon kanttori,
urkuri ja säveltäjä Hjalmar Bruno Backmanin (s. 29.9.1882 Tampere ja k. 13.6.1935)
säveltämä juhlakantaatti psalmiin 47 "Kaikki kansa käsiänne
paukuttakaa". Backmanin tunnetuin sävellys lienee laulu Sunnuntaiaamuna. Johanneksen
kirkon ensimmäisenä urkurina toimi Frans Fritiof Linnavuori (s. 13.10.1880 Ylöjärvi
ja k. 12.6.1926 Tampere), joka suoritti musiikkiopintonsa Helsingin
musiikkiopistossa ja Turun Lukkari- ja Urkurikoulussa. Ennen Tampereella
urkurina aloittamista hän toimi kanttoriurkurina Ylöjärvellä ja Leppävirralla.
Hän järjesti monia omia urkukonsertteja ja omisti Tampereella myös
pianoliikkeen, Fr. Linnavuoren Pianomakasiinin. Linnavuoren tunnetuin sävellys
lienee laulu V. A. Koskenniemen runoon, Minä laulan sun iltasi tähtihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti