Uskomuksia
on historiamme aikana riittänyt vaikka millä mitalla. Tänään
vien teidät hyvin pienelle matkalle yhteen uskomukseen, ja tarina
lähtee liikkeelle 1700-luvun Saksasta, jossa 23.5.1734 syntyi
Baden-Württembergissä Franz Friedrich Anton Mesmer Anton ja Maria
Ursula Mesmerille. Franz Mesmer opiskeli alkuun vuonna 1551
jesuiittojen perustamassa Dillingenin yliopistossa sekä vuonna 1472
perustetussa Ingolstadtin yliopistossa. Vuonna 1759 hän siirtyi
Itävallan Wienin yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä.
Tohtorinväitöskirjansa hän julkaisi vuonna 1766 nimellä De
planetarum influxu in corpus humanum (On the Influence of the Planets
on the Human Body). Tammikuussa 1768 Franz Mesmer avioitui varakkaan
lesken, Anna Maria von Poschin kanssa. Tohtori Mesmer oli päätynyt
käsitykseen, että hermostollisia sairauksia hän voisi parantaa
magnetismin avulla. Mesmer perusti Wieniin oman klinikan ja loi tämän
teorian pohjalta oman hypnoottisen hoitomenetelmän, jolla alkoi
hoitaa asiakkaitaan.
Mesmerin väitöskirja vuodelta 1766.
Franz
Mesmerin mukaan kehon terveys riippui eräästä elintärkeästä ja
hienosta nesteestä, joka piti olla kehossa tasapainoisessa tilassa.
Samainen neste vastasi myös lämpötilasta, valosta ja
painovoimasta, sillä sitä kellui kaikkialla universumissa. Mesmer
keskittyi kehon magneettisiin napoihin, koska uskoi siten voivansa
luoda animaalista magnetismia, joka taas ohjasi nesteen liikettä.
Tämän kyseisen teorian mukaan magneettisten napojen tulisi olla
täydellisessä tasapainossa, muutoin neste ei virtaisi tasaisen
harmonisesti. Mikäli neste oli epätasapainossa, seurauksena saattoi
olla hermostollisia ongelmia. Tämän vuoksi potilas täytyi
”mesmeroida” eli navat palautettaisiin tasapainoon ja nesteen
virtaus oikaistaisiin kuntoon.
Sangen
nopeasti Franz Mesnerin hoitotyön maine kantautui sekä hyvässä
että huonossa mielessä ja hänen suorittamasta työstä oltiin
kovin kiinnostuneita. Pian lääketieteellisen puolen edustajat
alkoivat jopa pelätä Mesmeriä. Pelkääjien joukkoon liittyi pian
myös maan hallitus. Lopulta vuonna 1777 tohtori Mesmer yritti hoitaa
18-vuotiasta, sokeaa muusikkoneitiä ja säveltäjätärtä – Maria
Theresia Paradis (s. 15.5.1759 ja k. 1.2.1824) oli hänen nimensä ja
säveltäjä Wolfgang Amadeus Mozart kirjoitti hänelle
Pianokonserttonsa nro 18 – epäonnistuen hoidossa pahasti ja joutui
kohun saattelemana jättämään Wienin pölyt taakseen. Kaupungista
karkotettuna hän matkusti suoraan Pariisiin ja jatkoi siellä
vastaavaa toimintaa.
Säveltäjä Maria Theresia Paradis.
Mesmerin
hoitomenetelmää varjosti salaperäisyyden varjo ja hoidot annettiin
myös siksi syrjäisissä paikoissa. Mesmer sai kuitenkin tuolloin
paljon tukijoita ja kannattajia ja hän laajensi hoitonsa useampaan
toimipisteeseen Pariisissa. Voidaan nähdä Mesmerin hoitojen suosio
jonkinlaisena ajan muoti-ilmiönä, oli jopa trendikästä hakeutua
hänen hoitoonsa Pariisissa. Franz Mesmer käytti hoidoissaan
aikalaisille varmaan monimutkaiselta näyttäviä apuvälineitä;
rautapalkkeja, jotka oli kyllästetty universumia hallitsevassa
nesteessä, mesmerisoivia putkia ja mesmerisoivaa vettä sisältäviä
pulloja.
Franz Mesmerin käyttämiä välineitä.
No,
Pariisikaan ei saanut nauttia Franz Mesmerin läsnäolosto kovin
pitkään, kun hänen toimensa aiheuttivat tutkimuksia kaupungissa.
Antoine-Laurent Lavoisier ja Benjamin Franklin osallistuivat
kuninkaalliseen komissioon, joka oli asetettu tutkimaan Mesmerin
tekemisiä kaupungissa. Niinpä vuonna 1785 Mesmer otti ja lähti
kanaalin toiselle puolelle, Lontooseen. Hän jatkoi vielä matkaansa
myöhemmin Itävaltaan, Italiaan ja Sveitsiin, mutta asettui sitten
synnyinmaahansa Saksaan asumaan. Hoitojaan hän jatkoi täälläkin
sinnikkäästi uskoen niiden voimiin. Mesmer koulutti työlleen
jatkajia, heitä olivat esim. Armand-Marie-Jacques de Chastenet ja
Marquis de Puségur. Franz Mesmer kuoli Meersburgissa 5.3.1815
kahdeksankymmenen vuoden ikäisenä.
Franz Mesmerin hauta Meersburgissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti