Säveltäjä Astor Piazzolla.

Astor Pantaleón Piazzollan (s. 11.3.1921 ja k. 4.7.1992) Histoire du Tango aloitti Faunien iltapäivän kamarikonsertin Tampere-talon pienessä salissa sunnuntaina 27.11.2016 klo 15. Argentiinalainen säveltäjä Piazzolla kehitti tango nuevon, jossa hän yhdisteli perinteisen argentiinalaisen tangon ominaisuuksia varsinkin jazziin ja taidemusiikkiin. Teoksen neljä osaa – I Bordel 1900, II Café 1930, III Night Club 1960 ja IV Concert d'aujourd'hui taituroivat mallikkaasti vuonna 2001 Sibelius-Akatemian viulunsoiton diplomin suorittanut István Szalay ja vuonna 2001 musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta valmistunut ja siellä nykyisinkin opettava kitaristi Janne Malinen. Neljävuotiaana viulunsoiton opintonsa isänsä opissa Unkarissa aloittanut István Szalay on soittanut ykkösviulua Tampere Filharmoniassa vuodesta 2002 lähtien.

Ennen kamarikonsertin väliaikaa täpötäysi salillinen hiljentyi kuulemaan puhallinsoittaja ja säveltäjä Petri Niemisen teosta, Kumbukumbu Msini – Viidakon muisti. Säveltäjä sävelsi teoksensa viime kesäkuussa valmiiksi ja sen tilasi säveltäjältä klarinetisti Jarmo Hyväkkö, joka on soittanut vuodesta 1993 Tampere Filharmonian klarinettien äänenjohtajana. Kantaesitetyssä teoksessa on kaksi osaa; I Jungle Shadows ja II Windows, Moonglow and Teardrops. Tilausteosta olivat taloudellisesti tukemassa Madetoja-säätiö ja Pro Orchestra. Teoksen kantaesityksessä soittivat Jarmo Hyväkkö (klarinetti), Jyri Kurri (vibrafoni ja kellopeli), Harri Lehtinen (rumpusetti) sekä Jarkko Uimonen (kontrabasso).

Robert Schumann.

Faunien iltapäivän kamarikonsertin loppuosa vietettiin romantiikan ajan säveltäjän Robert Schumannin (s. 8.6.1810 Zwickau ja k. 29.7.1856 Endenich) Pianokvartetto Es-duuri op. 47 parissa. Teoksen neljä osaa ovat I Sostenuto assai – Allegro ma non troppo, II Scherzo: molto vivace, III Andante cantabile ja IV Finale Vivace. Teos lukeutuu Schumannin suosituimpiin teoksiin ja on sävelletty vuonna 1842, kuten myös säveltäjän Pianokvintetto – runsaasti soitettu teos tämäkin. Täyteläinen sali kuunteli upeasti soitettua teosta syvän hiljaisuuden vallitessa, mutta puhkesi äänekkääseen suosionosoitukseen teoksen loputtua. Kvartetossa soittivat Hanna Parviainen (viulu), Anni Tiainen-Hammo (alttoviulu), Lauri Kankkunen (sello) sekä Hanna-Leena Savolainen (piano).

Clara Schumann.

Robert Schumannilla alkoi ilmetä mielenterveydellisiä ongelmia jo 1840-luvun alusta; hän kuuli ääniä, jotka alkoivat vaivata hänen elämäänsä. Lopulta 26.2.1852 aamulla hän ryntäsi kotoaan kaatosateessa Reinin sillalle ja hyppäsi jokeen, josta hänet toki vielä pelastettiin. Schumannin omasta toiveesta hänet toimitettiin parin päivän päästä Bonnin kaupungin lähellä olleeseen hermosairaalaan Endenichiin.

Clara Schumannin ja Johannes Brahmsin poika, Felix Schumann.

Robert Schumannin itsetuhoinen yritys oli ensin yritetty pitää hänen vaimoltaan Claralta salassa ja järkyttynyt Clara vietti aikaansa asiasta kuultuaan sokean ystävttärensä Rosalien luona. Clara nimittäin odotti lasta, jonka odotettiin syntyvän kesäkuussa. 11.6.1854 syntyi Claralle Felix-poika, joka kasvonpiirteiltään, vaaleine kihartuvine hiuksineen ja huuliltaan muistutti nuorta Johannes Brahmsia. Taiteellisesti lahjakas Felix valitettavasti menehtyi jo 25-vuotiaana pahaan tuberkuloosiin vuonna 1879. Vuonna 1926 Claran lapsenlapsi, Fernandin poika ja lehtori Bielefeldissä, Alfred, paljasti sisarensa kertoneen kuulleensa tädiltään Marielta – Claran vanhimmalta tyttäreltä – Claran seuranneen Johannes Brahmsia 30.9.1853 hänen majapaikkaansa ja pyytäneen Johannesta heille asumaan. Tässä yhteydessä Johannes ja Clara olisivat päätyneet sänkyyn ja heidän yhteinen lapsi olisi saanut alkunsa. Päiväkirjassaan Clara huolellisesti vaali salaisuutta ja kertoi olleensa raskaana jo ennen Johanneksen heille saapumista. Myöhemmin Clara myös hävitti ja pyysi takaisin Johannekselta heidän välistä kirjeenvaihtoa, jossa asiaa on varmasti käsitelty.