sunnuntai 30. lokakuuta 2016


Koukkuniemeen oli suunnitteilla vaivaistalo jo 1830-luvulla, mutta jo silloin oli liikkeellä varain niukkuutta ja hanke lykkääntyi ja sai odottaa parempia aikoja. Köyhäinhoidon kustannusten kasvaessa siirryttiin 1800-luvun puolivälissä huutokauppamenettelyyn, jossa vaivaiset sai hoitaakseen pienimmän tarjouksen jättänyt. Suurin osa kaupunkien vaivaisista siirtyi näin myös maaseudulle. 1870-luvun lopulla tuli voimaan uusi vaivaishoitolaki, joka velvoitti kuntia huolehtimaan asukkaidensa hoidosta näiden vanhetessa. Asetuksen henki oli entistä tiukempi ja köyhyyden katsottiin johtuvan kunkin omista syistä. Hoito taas jaettiin pakolliseen ja harkinnanvaraiseen hoitoon ja köyhäinhoito siirrettiin seurakunnilta kuntien harteille. Kunnat olivat velvollisia auttamaan alaikäisiä, mielenvikaisia, pitkään sairastavia ja vanhuudenheikkoja. Siksi kunnat perustivat työlaitoksia tälle väelle. Vielä vuonna 1882 Tampereen kaupunginvaltuusto siirsi vaivaistalon rakentamista suurten kustannusten pelossa, mutta seuraavana vuonna - vuona 1883 - hanke sai potkua melko yllättävälläkin tavalla.



Tapahtumain kulku sai yllättävän käänteen, kun vakavarainen tukkukauppias ja vuonna 1845 syntynyt Gustav Fredrik Ahlgren kuoli melko pitkään sairastettuaan Tampereella 38-vuotiaana ja hän jätti jälkeensä sangen huomattavan omaisuuden, n. 700 000 mk. Gustav ei kotoaan ollut perinyt rahojaan, vaan hän oli hyvinkin vaatimattomista oloista lähtenyt yrittämään. Gustavin isä teki renkinä työtä Finlaysonin tehtaalla ja Gustav aloitti koulutiensä ns. mamsellin koulussa Finlaysonilla. Täältä oppilaat yleensä siirtyivät suoraan sopivaan ikään tultuaan töihin tehtaan puolelle, mutta Gustav suoriutui harjoittelijaksi tehtaan konttoriin. Hän ei myöskään jättänyt koulun käyntiä siihen, vaan vielä myöhemmin suoritti Turun kauppakoulun kurssin ja sai järjestettyä itsensä kauppias Hildenin palvelukseen. Tämä toimelias nuorimies perusti yhdessä ystävänsä Johan Blomin kanssa oman sekatavarakaupan vuonna 1870 ja vain kolme vuotta myöhemmin hänellä oli 28-vuotiaana oma erittäin mainiosti menestyvä tukkukauppa Tampereella. Paitsi osaamista ja taitoja liike-elämässä tämä nuorimies osoitti myös monipuolista aktiivisuutta yhteisten asioiden hoidossa toimimalla mm. kunnanvaltuuston jäsenenä ja rahatoimikamarin puheenjohtajana. Nämä ajat olivat myös kiihkeitä kieliriitojen aikoja ja Gustav oli myös aktiivinen suomen kielen puolesta taistelija.

Tämä mainio kanssaihmisistä välittäjä, liikemies ja merkittävä hyväntekijä testamenttasi lähes koko jälkeensä jättämänsä omaisuuden esimerkillisesti sosiaalisiin ja sivistyksellisiin tarkoitusperiin. Näin Tampereen kaupunki sai pesämunan - n. 150 000 mk - kauan odotettuun ensimmäiseen omaan sosiaaliseen hoitolaitokseen. Kaupunki oli varannut vaivaistalolle paikan asutun kaupungin ulkopuolelta Lapinniemen alueelta, Koukkuniemestä ja talon vihkiäisiä juhlittiin jo vuoden päästä 1.11.1886. Ulkorakennuksessa sijainneet makasiini, talli, navetta sekä saunarakennus rakennettiin Näsijärven rantaan ja tontille tulivat myös päärakennus, sairashuone ja talousrakennus, josta löytyivät konttori, keittiö ja ruokasali. Myöhempinä vuosina alueelle sijoittui vielä uusia rakennuksia esim. vuonna 1893 lastenkoti, vuonna 1902 mielisairaala ja vuonna 1906 työlaitos. Alun alkujaan Koukkuniemen vaivaistaloon tuli hoidokeiksi lapsia, aikuisia ja vanhuksia, jotka eivät suoriutuneet jokapäiväisestä elämästä omin avuin. Sosiaalihuollon kehittyessä vuosien saatossa asiakaskunnasta jäivät lapset, mielisairaat ja työtä tarvitsevat pois. Paikan nimikin on historian aikana muuttunut ollen välillä kunnalliskotina, nykyiseen muotoonsa Koukkuniemen vanhainkodiksi.

Nykyään tunnemme tämän Koukkuniemen vanhainkodin Pohjoismaiden isoimpana vanhusten palveluun erikoistuneena yksikkönä, jossa on tällä hetkellä 23 osastoa käytössä. Rannan tuntumassa on tälläkin hetkellä rakennustyöt menossa, joten laajennusta on edelleen odotettavissa. Gustav Ahlgren sai muistokseen tekemästään lahjoituksesta Emil Wikströmin tekemän rintakuvan Koukkuniemen pihapiiriin vuonna 1888. Siteeraan tähän kohtaan vielä mainion mesenaattimme jälkijättöisen testamentin 10. päivältä huhtikuulta 1883 meille kaikille ihmeteltäväksi ja kummasteltavaksi:

"Minun allekirjoittaneen Gustaf Fredrik Ahlgrenin testamentti:
Hyvä, kaikkivaltias Jumala on laupeudessaan siunauksellisesti edistänyt pyrintöjäni tässä elämässä ja antanut työni hedelmien menestyksellisesti karttua, minkätähden minä koska kuolinhetkemme on meiltä salattu, nyt kun minulla on siihen vielä on suotu ymmärrystä ja voimia, tahdon tehdä testamentillisiä määräyksiä siitä omaisuudesta, joka minulle on suotu ja siten osaltani koettaa edistää yleishyödyllisä, isänmaallisia tarkoitusperiä. Määrään osia jälkeeni jäävästä omaisuudesta allamainituille laitoksille, yhdyskunnille ja yhdistyksille toivoen, että asianomaiset suosiollisesti ottavat vastaan ja hoitavat varat ja käyttävät niitä edullisimmalla tavalla niihin tarkoituksiin, joihin olen varat määrännyt."




Torstaina 27.10.2016 klo 13.30 Koukkuniemen juhlasali Näsijärven partaalla veti runsaasti väkeä konserttiin, jossa esiintyivät Juha Repo (laulu, kitara, käyrätorvi ja huuliharppu), Tuiki Latvala (laulu ja viulu) sekä pianisti Marian Petrescu. Juha Repo toimi käyrätorvien äänenjohtajana Tampereen kaupunginorkesterissa, josta tehtävästä luopui terveydellisten syiden vuoksi vuonna 1991. Romanialaiseen musiikkisukuun vuonna 1970 syntynyt Marian Petrescu aloitti pianonsoiton jo neljävuotiaana. Hän opiskeli klassista sekä jazzmusiikkia Ruotsissa ja jatkoi opintojaan Sibelius Akatemiassa. Vuonna 1989 Marian Petrescu voitti toisen palkinnon Martial Solal Jazz pianokilpailussa ja vuonna 1992 hän suoriutui voittajaksi Bukarestin Jazzfestivaaleilla. Nykyään tunnemme hänet intohimoisena jazzin soittajana, joka esiintyi jo ensikerran Porin Jazzissa 15-vuotiaana. Kahden viikon päästä Marian Petrescu lähtee Moskovaan paikallisen sinfoniaorkesterin pianosolistiksi useamman konsertin kiertueelle.   


maanantai 24. lokakuuta 2016


Tampereen vaakuna vuodelta 1839.
Vuonna 1765 tammikuun 13. päivä Huittisissa syntynyt Ernst Fredrik Tihlman oli aikanaan Tampereen kaupungin järjestysmies kaikkiaan 25 vuoden ajan. Asiaa vähemmän harrastaneille kerrottakoon, että kaupungin järjestysmies oli iso "pamppu", virka vastasi vanhojen kaupunkien pormestarin virkaa. Ernst Tihlman avioitui 9.6.1793 lääninrovasti Eric Castrénin tyttären Catharina Christina Castrénin (1772-1852) kanssa ja heille syntyi kaikkiaan kuusi tytärtä; Maria Johanna, Katarina Vilhelmina, Sofia Frederika, Helena Matilda, Aurora Erika ja Katarina Konstantina.
Kuvassa oikealla Ernst Fredrik Tihlmanin tytär Sofia Frederika, joka avioitui August Carl Ludvig Munck af Fulkilan kanssa (kuvassa vasemmalla).

Ernst Tihlman ei halunnut luopua armeijan leivästä, vaan yleni järjestysmiehen virassa samanaikaisesti luutnantista kapteeniksi (kapteeni 23.5.1808) asti armeijan kirjoissa. Kuninkaallisen käskykirjeen - käskykirje annettu 8.12.1801 - oikeuksin ja velvollisuuksin Ernst Fredrik Tihlman asetettiin Tampereen kaupungin järjestysmiehen virkaan 15.12.1802. Tihlman oli mukana kuningas Kustaa III:sta vastaan suunnatussa Anjalan liitossa ja hän sai tämän vuoksi kuolemanrangaistuksen, mutta armahdettiin, kuten muutkin upseerit - yhtä lukuun ottamatta. Suomen siirryttyä Venäjän vallan alle vuonna 1809 suoritettiin armeijassakin uudelleenjärjestelyjä ja tässä yhteydessä myös Ernst Tihlman jättäytyi siviiliin. Vuonna 1812 esitti Ernst Fredrik Tihlman kirkon rakentamista Tampereelle; keväällä 1823 hän vastusti kivikirkon rakentamista ja sen sijaan kannatti puukirkon rakennustyön antamista urakalla kauppias Lindbergille.

Myös hänen kasvanut vapaa-aikansa mahdollisti järjestysmiehen virkatehtävien ohessa hoitaa Tampereen postimestarin tehtäviä. Ernst Fredrik Tihlman oli toiminut jo Tampereella postimestarina 3.6.1803-23.5.1804 ja tuli jälleen nimitetyksi virkaan Ruotsin vallan päätyttyä. No, valpas lukija saattaa jo arvata, kuinka tässä lopulta taas kävi! Postimestari ja järjestysmies piti kotitalossaan postitoimistoa ja osittain postin kortiston kanssa olivat sekaisin kaupungin järjestysoikeuden arkisto. Asia paljastui kenraalikuvernöörin tarkastusmatkan yhteydessä ja lopulta järjestysmies Ernst Tihlman joutui eroamaan kaupungin virastaan vuonna 1827 sekavuuksien vuoksi. 30.8.1827 kirjattiin Tampereen kaupungin tuomiokirjaan kenraalikuvernööri Sachrewskij'n huomauttaneen maaherra Walleniukselle, että hän oli havainnut mielipahakseen viime käynnillä Tampereella kaupungin arkistoa säilytettämän postikonttorissa eikä Oikeuden Kokoushuoneessa kuten pitäisi ja toiseksi, että tamperelaisten pitäisi viimeinkin rakentaa aiemmin annetun määräyksen mukaisesti puinen vankila, jossa olisi kaksi asianmukaisin kalterein ja puomein varustettua selliä sekä välttämätön vartija. Tämä huomautus johti Tihlmanin virkakauden päättymiseen Tampereella. Tampereelta hän siirtyi Hämeenlinnaan postimestariksi. Ernst Tihlmanin jälkeen järjestysmiehen virka muuttui pormestarin viraksi vuonna 1830. Ernst Fredrik Tihlman päätti maallisen vaelluksensa 19.8.1844 Koivulahdella 79 vuoden iässä.

Tampereen pormestarin virka-asu Museokeskus Vapriikissa.

Vuoden 1619 yleisissä kaupunkisäädöksissä määrättiin jokaiseen kaupunkiin ainakin yksi kaupunginpalvelija hoitamaan maistraatin määräämiä yleisiä tehtäviä ja näitä juoksevia asioita hoiti - jo aika paljon ennen järjestysmiehen nimeämistä virkaan - Tampereen kaupungissa ensimmäisenä Tammerkosken säterin lampuoti Matti Grönlund vuodesta 1782 alkaen. Mistään ei ole ainakaan löytynyt tarkempaa tehtäväkuvausta kaupunginpalvelijan työstä, mutta tiedämme hänen toimineen ainakin rumpalina (tiedotus), haastemiehenä, maksujen kerääjänä ja hän valvoi, kuinka porvarit suoriutuivat velvollisuuksistaan kaupunkia kohtaan. Vuosisadan vaihtuessa kaupunginpalvelijoiden määrä nostettiin kolmeen ja palkkaa kukin sai kolme riksiä ja 16 killinkiä vuodessa. Kaupunginpalvelijoiden määrä pysyi ainakin 1840-luvulle asti kolmena, mutta palkka muuttui 25 ruplaksi vuodessa.

Kaupungin talouden hoito kuului kaupungin perustamiskirjan mukaan kruununvoudille, mutta kaupungin epäonneksi Uumajassa 15.1.1756 syntynyt kruununvouti Jakob Callmeijer sai kaupungin raha-asiat huonolle tolalle osin hävittämälläkin varoja. Kaupunginvanhempain pöytäkirja vuodelta 1793 tietää mainita kaupungin rahastonhoitajan eli kasöörin viran joustavampana raha-asiain hoitajana ja tässä tehtävässä ensimmäisenä Tampereella on toiminut Kurun rovastin poika Johan Allén. Ennen Tampereelle tuloa Allén toimi Vesilahden komppanian katselmuskirjurina ja piti virkatalonaan Narvan Pietilää. Vuonna 1781 hän ryhtyi kruununpolttimon ja kaupungin yhteiseksi postimestariksi, ja tässä virassa hän viihtyi vuoteen 1803 asti. Postimestari Allénin mainitaan tässä samaisessa pöytäkirjassa olleen viranhaltijana jo hyvän aikaa ja kasöörinä hänen suurin huolenaiheensa näyttää olleen kaupunkilaisten maksamatta jättämät vuokramaidensa vuokrat. Vuodelta 1805 löytyy tieto kaupunginkasöörin palkasta; 16 riksiä ja 32 killinkiä vuodessa.

Tampereen kaupungin pienoismalli Museokeskus Vapriikissa.

Ensimmäisen kaupunginviskaalin virkaa Tampereella hoiti Tukholmasta vuonna 1782 saapunut kruununpolttimon kirjuri Abraham Hellsing, joka uudessa virassaan aloitti ilmeisesti vuonna 1786. Virkaa ei hänelle milloinkaan määrätty ja aluksi hän ei saanut siitä palkkaakaan. Kaupunginviskaalin virka syntyi tarpeesta valvoa ja ehkäistä laitonta kauppaa ja valvoa, että kaupassa käytettiin oikeita punnuksia ja mittoja sekä valvoa yleistä rauhaa kaupungin kaduilla ja tarvittaessa haastaa rikoksentekijät oikeuteen. Tästä virasta kehkeytyi myöhemmin yleisen syyttäjän virka. Virka saattoi olla hyvinkin tuottoisa ilman palkkaakin, sillä lain mukaan virkamiehellä oli oikeus saada määräämistään sakkotuloista itselleen kolmannes. Keväällä 1802 ylioppilas Sven Erik Häggberg haki valtakirjaa upouudelta järjestysoikeudelta kaupunginviskaaliksi ja saikin oikeudelta puoltolauseen toimilleen. Hellsing syrjäytettiin omasta vastustuksestaan huolimatta ja nuori Häggberg sai nimityksen viskaalin virkaan, johon nyt yhdistettiin myös notaarin virka. Häggberg sai kaupungilta tontin nro 15 Satakunnankadun kulmasta palkaksi virastaan. Hän pystyi hoitamaan virkaa neljä vuotta, vaikka oli taipuvainen alkoholin käyttöön ja kerran nousi juovuksissa jopa saarnastuoliinkin. Häggberg myi tonttinsa vähän päälle 33 riksillä ja virkaan nimitettiin polttimomestari Wilthausenin vävy vääpeli Fredrik Hultman.

Vääpeli Hultman oli kyllä jo entuudestaan kaupungin virassa, sillä vuonna 1805 hän lupasi perustaa Tampereelle huutokauppakamarin ja tarjoutui kaupungin huutokauppatirehtööriksi. Huutokauppakamari sijaitsi ainakin alkuun Kauppakadun varrella, tontilla nro 14. Hultman myi korvauksetta kruunun ja kaupungin takavarikoimaa tavaraa, mutta kaikesta muusta hän sai lain salliman palkkion korvaukseksi. Näin syntynyt uusi virka oli vakinaisena virkana jatkossakin ja 1840-luvulla siitä maksettiin samaa palkkaa, kuin viskaalille eli noin 29 ruplaa vuodessa.

Tampereen pienoismalli - kooltaan yli 12 m2 - löytyy Museokeskus Vapriikista. Pienoismallissa kuvataan kaupunkia vuoden 1890 tilanteen mukaan.

Ehkä kaikkein omaperäisin kaupungin virkamies oli rumpali; kaupungin alkuajoista lähtien rumpali kiersi katuja pitkin ja teki yleisiä tiedotuksia kansalle. Ensimmäisen tiedottajan, Matti Grönlundin kuoltua virka jäi hieman epämääräisesti hoidetuksi ja vuodesta 1806 virka elvytettiin uudestaan kauppias Axel Grönlundin hoidossa (Matti Grönlundin poika). Aamurummutus oli joka aamu kaupungissa klo neljä (4) ja iltarummutus joka ilta klo 21. Rummuttajan kierros alkoi raatihuoneen kulmalta Hämeenkatua pitkin kiertäen keskustan neljä korttelia ympäri Läntisen kadun, Puutarhakadun ja Itäisen kadun kautta takaisin lähtöruutuun. Rummuttajan palkka oli kymmenen (10) riksiä sisältäen kaupungin viralliset tiedotukset, mutta muista rummutuksista virkamies sai periä erillisen korvauksen.

Kaupungin virkamiehiä olivat lisäksi esim. vakinaiset palovartijat sekä raatimiehet ja vuoden 1806 lopussa virkamiehiä oli kaikkiaan 15 henkilöä. Järjestysmiehen palkkamenot olivat tuolloin 33⅓ riksiä vuodessa ja rahastonhoitajan 16⅔ riksiä, kaksi kaupunginpalvelijaa 8⅓ riksiä kummallekin, voudille 3⅓ riksiä, rummuttaja 10 riksiä ja palovartijat 1⅓ riksiä kummallekin. Raatimiehet olivat palkattomia luottamusmiehiä. Näin kaupungin palkkamenot olivat tuolloin 82 riksiä 32 killinkiä; kaupungin jokaista tonttia kohden tämä merkitsi kahden voikilon ja kutakin asukasta kohden runsaan kahden ruiskilon verorasitusta.

sunnuntai 16. lokakuuta 2016




Vuonna 1991 Amsterdamissa syntynyt Harriet Krijgh vieraili selloineen Tampere-talon suuressa salissa Tampere Filharmonian konsertin solistina perjantaina 14.10.2016 klo 19. Konsertin johtanut ylikapellimestarimme Santtu-Matias Rouvali ja sellisti Harriet Krijgh ovat yhdessä soittaneet maailmalla ennenkin ja perjantai-illan konserttiin he olivat valinneet esitettäväksi Dmitri Kabalevskin (1904-1987) Sellokonserton nro 1 g-molli op. 49. Itse asiassa koko konsertillinen oli koottu täysin venäläisestä musiikista; aloitusnumerona raikui Dmitri Kabalevskin Alkusoitto oopperasta Colas Breugnon op. 24 ja väliajan jälkeen oli vielä vuorossa Sergei Prokofjevin Sinfonia nro 5 B-duuri op. 100.
Sellisti Harriet Krijgh.

Harriet Krijgh soittaa Giovanni Paolo Maggini-selloa vuodelta 1620, jonka hän on saanut yksityiseltä taiteentukijalta omaan käyttöönsä rajoittamattomaksi ajaksi. Sellon hän keksi soittimekseen nähdessään veljensä soittamassa puoliselloa. Hän otti veljensä sellon, eikä suostunut sitä enää luovuttamaan takaisin veljelleen. 13-vuotiaana Harriet Krijgh muutti äitinsä kanssa Wieniin opiskelemaan musiikkia. Nykyään hän jakaa vapaa-aikaansa asumalla kahdessa kaupungissa: Wienissä ja Amsterdamissa. Hän on yksi tämän hetken lupaavimmista nuorista sellisteistä maailmalla esiintyen useilla Euroopan merkittävillä konserttiareenoilla ja lukuisilla festivaaleilla. Hän on voittanut monia merkittäviä kilpailuita ja soittanut mm. Wienin radion ja Bambergin sinfoniaorkestereiden solistina. Viime kaudeksi hollantilaissellisti kutsuttiin Euroopan Concert Hall-organisaation nousevien tähtien sarjaan. Hollannissa hän on soittanut niin Amsterdamin Consertgebouw’ssa, Vredenburg Music Centressä Utrechtissa kuin Doelen Consert Hallissa Rotterdamissa. Hänet tunnetaan intohimoisena kamarimuusikkona, joka järjestää jo omaa Harriet and friends-festivaalia Feistritzin linnassa Itävallassa.
Feistritzin linna on n. tunnin ajomatkan päässä Wienistä (80 km).

Pietarissa joulukuussa 1904 syntynyt Dmitri Kabalevski oli jo varhain lahjakas useilla taiteenaloilla, kuten musiikki, runous ja kuvataide. Matemaatikkona työskennellyt isä taas olisi toivonut pojastaan pikemminkin luonnontieteilijää, vaan toisin kävi. Säveltämisen lisäksi Kabalevski oli myös intohimoinen opettaja; hän aloitti professorina Moskovan konservatoriossa jo vuonna 1932. Häntä ylistettiin pedagogina ja hän sävelsi melkoisen määrän teoksia nuorille ja musiikin opiskelijoille. Vuonna 1940 Kabalevski liittyi Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen ja hänet on elämänsä aikana palkittu mm. Lenin- ja Stalin-palkinnoilla useampia kertoja.
Tampere-talon suuri sali on Tampere Filharmonian kotisali.

Dmitri Kabalevskin sellokonsertto valmistui vuonna 1949 ja se on omistettu nuorille ja lupaaville sellolahjakkuuksille. Sellosolistilla on konsertossa runsaasti tilaa näyttää kykyjään kuulijoille. Teoksessa on paljon melankoliaa, varsinkin konserton toisessa osassa, jossa on paljon kaunista melodiaa; se onkin omistettu sodassa kaatuneille sotilaille. Konsertto on kulkenut taitavan hollantilaissolistin mukana jo nuoresta asti, mutta hän on päässyt esittämään teosta vasta kolme tai neljä kertaa solistina. Yleisökin sai antamilleen runsaille taputuksille palkinnoksi Harriet Krijghin soittaman Johann Sebastian Bachin Sarabanden, jonka hän tulkitsi mykistävän harkitsevasti. 
 Säveltäjä, pianisti ja kapellimestari Sergei Prokofjev.

Sergei Prokofjevin (s. 23.4.1891 ja k. 5.3.1953) Viides Sinfonia kantaesitettiin Moskovassa 13.1.1945 ja se sai heti hyvin suopean vastaanoton yleisöltä ja on edelleenkin tekijänsä esitetyintä musiikkia. Sotavuodet ovat jättäneet tähänkin teokseen lähtemättömät jälkensä. Ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvali suuntaa seuraavaksi matkansa Sveitsiin kiertueelle ja sellisti Harriet Krijgh matkustaa takaisin Hollantiin, jossa hän tekee paikallisen orkesterin kanssa neljän konsertin kiertueen esittäen säveltäjä Saint-Saënsin sellokonserttoa kiertueella.   
Sergei Prokofjevin hauta.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016



Monellako on kaksikymppisenä oma kirkko, jossa on Steinwayn flyygeli?
Hirson on pieni paikka aivan Pohjois-Ranskassa (Aisne) Belgian rajan tutumassa, josta tänään lähden liikkeelle tarinallani. Paikkakunta sijaitsee yli kaksi ja puolisataa metriä merenpinnan yläpuolella ja väestöä siellä lienee hieman alle kymmenentuhatta henkeä. 3.10.1929 insinööri ja varakas paikallinen hyväntekijä Aimé Bonna (1855-1930) alkoi rakennuttaa paikkakunnalle täysin omalla kustannuksellaan kaksilaivaista, katolista basilikaa, Saitre-Thérèse-de-l'Enfant-Jésus. Kirkon valmistuminen jäi rakennuttajalta näkemättä, sillä hän ennätti kuolla kuusi kuukautta ennen kirkon valmistumista. Kirkko on 23 metriä korkea ja siihen kuului 45 metriä korkea kellotorni, joka kuitenkin tuhoutui 23.11.2008. Kirkon suunnitteli art deco-tyyliin Jacques Martin.


Los Angelesin kaupungissa englantilaiselle isälle ja taiwanilaiselle äidille – vanhemmat eivät harrasta musiikkia mitenkään - 5.3.1992 syntynyt lapsinero, kuuluisa pianisti ja säveltäjä, Kit Armstrong, vieraili helmikuussa 2012 tässä basilikassa tutustuen sen loistavaan akustiikkaan ja sen historiaan. Armstrong osta basilikan omistukseensa 150 000 eurolla helmikuussa 2013. Armstrong käytti lisäksi omia varojaan paikan kunnostukseen ja 3.6.2014 kirkko avattiin konserttisalina, jonka avauskonsertti keräsi 600 henkilöä paikalle yleisöksi. Viisivuotiaan musiikkiopintonsa aloittanut pianistinero Armstrong myös asuu ja harjoittelee nykyään kirkossa. Matemaattisesti hyvin lahjakas Kit Armstrong on opiskellut mm. Philadelphian Curtis Institute of Musicissa ja Lontoon Royal Academy of Musicissa. Yhdeksänvuotiaana Armstrong aloitti luonnontieteiden yliopisto-opinnot Utahin yliopistossa ja on myöhemmin suorittanut maisterin tutkinnon matematiikassa.

Kapellimestari Mario Venzagon vierailu Tampere Filharmoniaa johtamassa Pohjoismaiden suurimmassa kongressi- ja konserttisalissa, Tampere-talossa 30.9.2016 peruuntui hänen selkäleikkauksensa vuoksi, joten häntä paikkaamaan saatiin orkesterimme oma ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvali. Konsertin aloitusnumerona oli Modest Musorgskin Näyttelykuvia, jonka säveltäjä sävelsi kesällä 1874. Konsertti päättyi Antonin Dvořákin Sinfonia nro 8 G-duuri op. 88 ”Englantilainen” 1880-luvun lopusta. Perjantai-illan konsertin pianosolistiksi oli kiinnitetty Kit Armstrong soittamaan Wolgang Amadeus Mozartin Pianokonsertto nro 23 A-duurin KV 488. Konserton hän soitti juuri hiljakkoin Tampere-taloon saapuneella Bösendorfer 280 VC-flyygelillä, jolla on painoa 507 kg ja pituutta 280 cm. Armstrong helli vielä paikalla ollutta yleisöä soittamalla ylimääräisenä mestari Johann Sebastian Bachin musiikkia tyylikkäästi. 

Pianisti ja säveltäjä Kit Armstrong.
Kit Armstrongin soitto oli kaikkinensa aivan käsittämättömän upeaa kuunneltavaa, pienen pieniä yksityiskohtia myöten kyyti oli varmaa ja loppuun asti hiotun tuntuista. Varsinkin konserton hitaassa osassa Armstrong näytti temponkäsittelytaitonsa sekä varhaiskypsän, hienostuneen musikaalisuuden jaloimmillaan. Ei voi kuin ällistellä, miten peruuntumisen takia pienellä vara-ajalla saatiin näin tasapainoinen ja positiivinen konserttikokonaisuus punottua esityskuntoon! Jälleen kerran osoitti Tampere Filharmonia kovan ammattitaitonsa, vaikka yhdet harjoitukset ohjelmasta peruuntuivat.
 
Vasemman puoleisessa kuvassa on Ignaz Bösendorfer.

Tämä soitinmalli julkistettiin viime vuoden lokakuussa markkinoille ja sen valmistuksessa on hyödynnetty mm. tietokoneavusteista 3D-suunnittelua. Kaikki valmistajat tekevät soitinten kaikupohjat kuusipuusta, mutta tässä kyseisessä soittimessa kuusipuuta on käytetty kaikupohjan lisäksi muuallakin. Tämän soittimen kaikupohja on keskemmältä paksumpaa puuta ja ohenee kohti reunoja. Tampere Filharmonian konsertissa 11.11.2016 on pianotaiteilija Stephen Hough päättänyt soittaa Ludwig van Beethovenin kolmannen pianokonserton tällä samalla Bösendorferin flyygelillä Tampere-talon suuressa salissa. Bösendorfer sai pianotehtaana alkunsa Wienissä 25.7.1828, kun puuseppä Jakob Bösendorferin poika, Ignaz perusti omalla nimellään kaupunkiin soitintehtaan. Tehtaan lippulaivana asiaan tarkemmin vihkiytyneet muistanevat Imperial 290-mallin, jonka pituus on 290 cm:ä ja painoa flyygelille kertyy 552 kg. Tässä mallissa on 97 kosketinta, joka käytännössä tarkoittaa soittimen äänialaksi kahdeksan oktaavia.
Bösendorfer 280 VC.