Virolaisen säveltäjän, Arvo Pärtin (s. 11.9.1935) Swansong sai kantaesityksensä Salzburgin Mozart-viikoilla vuonna 2014, mutta torstaina 22.9.2016 klo 19 teos sai Suomen ensiesityksensä Tampere Filharmonian konsertissa Tampereen tuomiokirkossa. Konsertti kesti noin tunnin ja vartin ilman väliaikaa. Swansongin jälkeen vuorossa oli Gustav Mahlerin Totenfeier, sinfoninen runo orkesterille. Kirkkokonsertin päätti Camille Saint-Saënsin Sinfonia nro 3 c-molli op. 78 ”Urkusinfonia”, jossa urkuosuudet soitti suvereenista urkutaiteilija Kalevi Kiviniemi. Konsertin johtajaksi oli saatu Viron Tallinnassa 20.3.1980 syntynyt viulutaiteilija ja kapellimestari Mikk Murdvee. Jo perjantaina 23.9.2016 vierailivat samat soittajat ja esiintyjät konsertoimassa samaisen konsertin Lapuan Urkufestivaaleilla Lapuan tuomiokirkossa. Lapualla urkujen sointi väkisin muuttuu Tampereen tuomiokirkon urkuihin verrattuna, sillä kyseessä on puukirkko; tosin Lapuan tuomiokirkossa ovat Suomen isoimmat urut, 85-äänikertaiset.

Gustav Mahlerin lapsuus oli vaikeaa aikaa.

Itävaltalainen säveltäjä ja kapellimestari Gustav Mahler (s. 7.7.1860 ja k. 18.5.1911) sävelsi sinfonisen runon orkesterille jo vuonna 1888. Nimensä mukaisesti teos kuvaa hautajaismenoja; sankari, jonka Mahler esitteli ensimmäisessä sinfoniassaan, joutaa tässä haudatuksi. Tämä teos – kylläkin vahvasti uudelleen käsiteltynä – päätyi lopulta Mahlerin toisen sinfonian ensimmäiseksi osaksi 1890-luvulla. Kuolema oli Gustavin lapsuudesta lähtien elimellinen osa hänen ja perheen elämää sekä myöhemmin hänen musiikkiaan. Synkkä ja onneton lapsuus saivat pahasti neuroottisen ja hyvin epävarman säveltäjän tuntemaan juurettomuutta ja hän lausuikin itsestään olevansa ”böömiläinen itävaltalaisten keskuudessa, itävaltalainen saksalaisten keskuudessa ja juutalainen koko maailman silmissä”. Vuodet 1888-1891 Mahler johti Budapestin kuninkaallisessa oopperassa, josta hän siirtyi pysyvän kapellimestarin paikalle Hampurin kansallisoopperaan. Kesällä 1893 Gustav Mahler rakennutti talon Steinbach-am-Atterseen järvimaisemiin, jossa hän sävelsi kesäaikaan oopperan ollessa lomalla. Täällä syntyi ensimmäisenä juuri hänen toinen sinfoniansa samana kesänä äkillisessä inspiraatiossa. Gustav Mahlerhan tunnetaan varsinkin  järkälemäisistä sinfonioistaan, ja vuonna 1895 valmistui jo kolmas sinfonia. Tässä vaiheessa hänellä oli jo säveltäjänäkin mainetta, mutta Hampurin konservatiiviset tahot suorastaan painostivat häntä jättämään virkansa Hampurissa. Kun Mahler jätti Hampurin pölyt taakseen, hän samalla luopui myös juutalaisuudesta ja liittyi katolisen kirkon jäseneksi. Mahler siirtyi Hampurista vahvasti antisemitistiseen Itävaltaan ja aloitti työskentelyn syyskuussa 1897 Wienin hovioopperan kapellimestarina.

Nuori säveltäjä Gustav Mahler.

Kaksi ja puolivuotiaana pianonsoiton opiskelunsa aloittanut aikansa lapsitähti ja säveltäjä Charles-Camille Sait-Saëns (s. 9.10.1835 Pariisi ja k. 16.12.1921 Alger) sävelsi ensimmäisen sinfoniansa jo 16-vuotiaana. Pariisin konservatoriossa musiikkia opiskellut Saint-Saëns toimi kirkkomusiikin opettajana ja urkurina Pariisissa vuodet 1855-1877. Kolmannen ja samalla viimeisen sinfoniansa Saint-Saëns sai valmiiksi huhtikuussa 1886 ja teos kantaesitettiin saman vuoden toukokuussa vielä Lontoossa, säveltäjän itse toimiessa johtajana. Saint-Saënsin tuotanto kattaa kaikkiaan yli kolmesataa teosta ja joukossa on mm. oopperoita, sinfonisia runoja, konserttoja, kuoroteoksia ja kamarimusiikkia. 

Säveltäjä Saint-Saëns elämänsä ehtoopuolella.

Urkutaiteilija Kalevi Kiviniemi valmistui kanttori-urkuriksi Kuopion konservatoriosta vuonna 1981 ja suoritti Sibelius-Akatemiassa urkudiplomin vuonna 1983. Lisäksi Kiviniemi on tehnyt vuosien saatossa useita opintomatkoja eri maihin ja hänet tunnetaan erityisesti ranskalaisen musiikin taitajana. Vuosina 1985-2000 Kalevi Kiviniemi toimi Lahden Ristinkirkon urkurina ja Lahden kansainvälisen urkuviikon johtajana Kiviniemi toimi Aimo Känkäsen jälkeen yksitoista vuotta. Vapaaksi urkutaiteilijaksi Kiviniemi heittäytyi vuonna 2000, mutta konserttikiireiltään hän on ennättänyt myös tuomaroimaan monia kansainvälisiä urkukilpailuja – mm. Nürberg 1996, Capri 1998, Speyer 2001, Korschenbroich 2005 ja St Albansin kansainväliset urkukilpailut 2013 - ja pitänyt mestarikursseja niin Suomessa kuin ulkomailla.

Tampereen tuomiokirkon urkujen soittopöytä.

Kalevi Kiviniemi on soittanut noin 160 levytystä ja saanut lisäksi lukuisia levypalkintoja, mm. kaksi kulta- ja yhden platinalevyn sekä vuonna 2002 Janne-palkinnon parhaasta suomalaisesta soololevystä. Organum-seura muisti Kiviniemeä vuonna 2004 kiertopalkinnollaan ansioituneesta työstä suomalaisen urkutaiteen hyväksi. Vuonna 2009 Kiviniemelle myönnettiin Säveltaiteen valtionpalkinto ansioistaan. Chevalier OCM-arvonimellä Kalevi Kiviniemi lyötiin ritariksi vuonna 2012 ja vuonna 2014 Kiviniemi vastaanotti Pro Cultura Tavastica et Fennica-mitalin. Kansainvälinen konserttiura Kiviniemellä käynnistyi 1990-luvun alussa Japanissa ja Lontoossa, mistä konsertit veivät hänet pian Euroopan lisäksi Yhdysvaltoihin, Venäjälle, Australiaan ja Aasiaan konsertoimaan. Soolo- ja kamarimusiikkikonserttien lisäksi on Kiviniemi ehtinyt soittaa myös useiden orkestereiden, kuten mm. Moskovan kamariorkesterin, Moskovan sinfoniaorkesterin, Helsingin kaupunginorkesterin ja Sinfonia Lahden solistina.

Arkkitehti Lars Sonck.

Johanneksen kirkkona aiemmin tunnettu Tampereen tuomiokirkko valmistui vuosina 1902-1907 ja kirkon suunnitteli arkkitehti Lars Eliel Sonck (s. 10.8.1870 Kälviä ja k. 14.3.1956 Helsinki). Akustiikaltaan loistavan kirkon seinä-, katto- ja lasimaalaukset ovat Hugo Simbergin tekemiä. Alttarifreskon maalasi Magnus Enckell. 70-äänikertaiset urut valmisti vuonna 1929 Kangasalan Urkutehdas. Pneumaattisten urkujen 44-äänikertaa pilleineen ovat peräisin vuodelta 1906 kirkon alkuperäisistä, Juho Albanus Jurvan (s. 9.6.1865 Turtola ja k. 4.7.1926 USA) rakentamista uruista. Säveltäjä ja urkutaiteilija Oskar Merikanto - vuoteen 1882 Mattsson - (s. 5.8.1868 Helsinki ja k. 17.2.1924 Oitti) kävi maaliskuussa 1906 testaamassa urut ja antoi niistä oman lausuntonsa: ”Monet seikat ovat kerrassaan hämmästyttäneet, en uskonut niin paljon uutta ja urkurakennustaiteen alalla arvokasta tapaavanikaan. Urkujen ääni lähentelee jotensakin paljon saksalaisten urkujen miellyttävää ääntä, siistin ja hienon tekotapansa puolesta vievät nämä urut vielä ulkomaalaisistakin voiton.”

Nuori Oskar Merikanto.