Kalevan kirkon alttariteos on Reima Pietilän teos vuodelta 1969, Särkynyt ruoko.

Viljasen siilonakin – silloisen kirkkoherra Paavo Viljasen mukaan nimensä saanut - tamperelaisille tuttu Kalevan kirkko on 50-vuotias. Kalevan seurakunta toimi evankelis-luterilaisen seurakunnan yhteydessä Tampereen seurakuntayhtymässä vuodesta 1953 vuoteen 2014 asti. Nykyään Kalevan ja Pyynikin seurakunnat kuuluvat Tampereen tuomiokirkkoseurakuntaan. 1.9.1964 Kalevan seurakunnan urkuriksi nimitettiin Pentti Salmela, ja hän toimi virassaan aina kuolemaansa asti eli vuoteen 1986. Salmelaa ennen kirkkomuusikon tehtäviä hoiti Kalevan seurakunnassa Aarne Aartio (s. 21.1.1909 Somero ja k. 1984), joka oli aiemmin hoitanut tehtäviään mm. Kiikassa, Kirvussa, Huittisissa ja Forssassa. Aartio valmistui muusikon tehtäviinsä Turun kirkkomusiikkiopistosta, josta viimeiset opiskelijat valmistuivat vuonna 1951. Aarne Aartion ja Paavo Viljasen (kirkkoherraksi) asetti virkaansa 10.11.1957 Tampereen hiippakunnan piispa Eelis Gideon Gulin (s. 29.12.1893 Mikkeli ja k. 4.8.1975 Helsinki). Aartio toimikin Suomen Kirkkomusiikkiliiton puheenjohtajana vuodet 1961-1972 ja hänen kirkkomuusikon uransa kesti kaikkiaan 42 vuotta päättyen 1.2.1972. Vielä eläkepäivillään Aartio kirjoitti kaksi kirjaa, Huuliharpusta urkuihin (1973) ja romaanin Lossikapula (1980). Aarne Aartion edeltäjä Kalevan seurakunnan kirkkomuusikkona oli Heikki Seppälä, joka Kalevasta siirtyi Tuomiokirkkoseurakunnan palvelukseen.

Aarne Aartio Forssan kirkon urkujen soittopöydän ääressä vuonna 1955.

Aartion vuonna 1973 julkaistu elämäntarina Huuliharpusta urkuihin.

Vuonna 1959 julistettiin kilpailu kirkkorakennuksen suunnittelusta Liisankalliolle, jolla paikalla aikaisemmin olivat mm. hyppyrimäki ja tanssilava palvelleet paikkakuntalaisia. Kilpailuehdotuksia saapui kaikkiaan 49 ja voittajaksi selviytyi tämä Reima ja Raili Pietilän suunnittelema kokonaisuus. Kirkon rakennustyöt alkoivat vuonna 1964 ja kirkon vihkiäisiä vietettiin elokuussa 1966. Kirkon pinta-ala on 3 600 m2 ja tilavuus kaikkiaan 47 000 m3. Kirkko on rakennettu betonista liukuvalumenetelmällä ja runkoon meni betonia 4 500 m3 sekä terästä 150 000 kiloa. Kirkon pohjakuva muistuttaa kalaa. Itse kirkkosali on 30 metriä korkea ja sen pinta-ala on 1 200 m2 ja tilavuus 36 000 m3; istumapaikkojakin on 1 120 ihmiselle. Kirkkosalin pituus on n. 50 m ja lattiassa on kaatoa puoli metriä tällä matkalla pääovilta alttarille. Rakennuksessa on ilmakeskuslämmitys; lämmin ilma tulee sisään seinän ja lattia pinnan taitteiden raoista puhaltamalla ja poistoilma viedään keskikäytävän penkkien alla olevien venttiilien kautta. Kirkon rakennusvaiheessa vielä kirkon kokoa pienennettiin noin 15 prosenttia, alkujaan koko rakennuksen piti olla esim. korkeampi. Kirkon alttariveistoksen, Särkynyt ruoko, suunnitteli myös arkkitehti Reima Pietilä ja se on vuodelta 1969.

Urkutaiteilija Kalevi Kiviniemi ja Kalevan kirkon urkujen soittopöytä.

Sunnuntaina 17.1.2016 klo 19 Kalevan kirkossa juhlittiin piispantarkastuksen jälkeen vastikään remontoitujen urkujen virallista käyttöönottoa urkutaiteilija Kalevi Kiviniemen konsertilla. Kalevi Kiviniemi valmistui kanttori-urkuriksi Kuopion konservatoriosta vuonna 1981 ja suoritti Sibelius-Akatemiassa urkudiplomin vuonna 1983. Lisäksi Kiviniemi on tehnyt vuosien saatossa useita opintomatkoja eri maihin ja hänet tunnetaan erityisesti ranskalaisen musiikin taitajana. Vuosina 1985-2000 Kalevi Kiviniemi toimi Lahden Ristinkirkon urkurina ja Lahden kansainvälisen urkuviikon johtajana Kiviniemi toimi Aimo Känkäsen jälkeen yksitoista vuotta. Vapaaksi urkutaiteilijaksi Kiviniemi heittäytyi vuonna 2000, mutta konserttikiireiltään hän on ennättänyt myös tuomaroimaan monia kansainvälisiä urkukilpailuja – mm. Nürberg 1996, Capri 1998, Speyer 2001, Korschenbroich 2005 ja St. Albansin kansainväliset urkukilpailut 2013 - ja pitänyt mestarikursseja niin Suomessa kuin ulkomailla.

Kalevi Kiviniemi on soittanut yli 150 levytystä ja saanut lisäksi lukuisia levypalkintoja, mm. kaksi kulta- ja yhden platinalevyn sekä vuonna 2002 Janne-palkinnon parhaasta suomalaisesta soololevystä. Organum-seura muisti Kiviniemeä vuonna 2004 kiertopalkinnollaan ansioituneesta työstä suomalaisen urkutaiteen hyväksi. Vuonna 2009 Kiviniemelle myönnettiin Säveltaiteen valtionpalkinto ansioistaan. Chevalier OCM-arvonimellä Kalevi Kiviniemi lyötiin ritariksi vuonna 2012 ja vuonna 2014 Kiviniemi vastaanotti Pro Cultura Tavastica et Fennica-mitalin. Kansainvälinen konserttiura Kiviniemellä käynnistyi 1990-luvun alussa Japanissa ja Lontoossa, mistä konsertit veivät hänet pian Euroopan lisäksi Yhdysvaltoihin, Venäjälle, Australiaan ja Aasiaan konsertoimaan. Soolo- ja kamarimusiikkikonserttien lisäksi on Kiviniemi ehtinyt soittaa myös useiden orkestereiden, kuten mm. Moskovan kamariorkesterin, Moskovan sinfoniaorkesterin, Helsingin kaupunginorkesterin ja Sinfonia Lahden solistina. Pelkästään viime vuoden sisällä Kalevi Kiviniemeltä on julkaistu neljä CD-levyä musiikkia: Hämeenlinnan kirkossa äänitetty Intrada-levy, Sibelius Complete Organ Works-levy, The Cliburn Organ-levy sekä Tarja Turusen kanssa Ave Maria-levy.

Kangasalan urkutehtaan vuonna 1966 valmistuneissa Kalevan kirkon uruissa on 41 äänikertaa, jotka on jaettu kolmelle sormiolle ja jalkiolle, ja edellisen kerran tämä soitin oli peruskorjauksen alla vuonna 1990. Urkufasadin, samoin kuin Kalevan kirkon on suunnitellut arkkitehti Reima Pietilä ja tämä ainutlaatuinen soiva luomus on suojelukohde. Kirkon urkujen soittopöydästä urkukaapin huipulle on matkaa 16 metriä, mutta urut on rakennettu aikanaan hyvin ahtaaseen tilaan vaikka kirkossa on kyllä avaruutta muuten runsaasti. Urkufasadi – samoin kuin kirkon penkit ja alttari – on rakennettu suomalaisesta männystä. Ensimmäinen ja toinen sormio ovat mekaanisia ja kolmas sormio sekä jalkio sähköpneumaattisia. Myös mekaanisten sormioiden rekisterikoneisto on sähköpneumaattinen.

Kalevan kirkon urkufasadi on myös suojeltu kohde vuodesta 2006.

Syksyn 2015 peruskorjaus kirkon uruille alkoi kohentamalla kulumisen aiheuttamat vaivat ja häiriöt soitto- ja rekisterikoneistoihin. Mekaanisten sormioiden elähtäneet rekisteripalkeet nauhoitettiin uudelleen, rekisterilisteiden kunto varmennettiin liitoksia kiristämällä ja tarkistamalla, että listeet liikkuvat virheettömästi ja seisahtuvat halutulla tavalla. Jalkio- ja sormiokoskettimet purettiin ja ne saivat puhdistuksen jälkeen välyksien säädön uusilla ohjainhuovilla. Tässä yhteydessä myös koko jalkiokoskettimisto sekä pelimannin penkki hiottiin ja lakattiin. Myös kirkon urkujen soitto- ja koppelikoneisto saivat uudet säädöt. Soittimen kaikki 2600 urkupilliä puhdistettiin ja tarvittaessa viat pilleissä korjattiin. Tärkein korjaukohde oli soittimen soinnin muuttaminen, sillä edellisessä peruskorjauksessa oli tämän soittimen sointi pehmennetty ja pilleistä viety liian kirkkauden ja terävän soinnin poistamisen yhteydessä myös raakaa voimaa ja sävykkäitä värejä; urkujen soinnista oli näin tehty tietyllä tapaa laiskaa ja harmaata. Nyt uudelleenäänityksessä urkupillien sointia muutettiin määrätietoisesti mielenkiintoisempaan ja sävykkäämpään suuntaan. Jotkin kokonaiset äänikerrat saivat herätyksen sekä selkeän voimistuksen saivat myös pääsormio ja rintapillistö.

Tunnin kestävä konsertti lähti käyntiin Charles Marie Widorin (1844-1937) Toccatalla Urkusinfoniasta nro 5 ja jatkui Franz Lisztin (1811-1886) Konzert Etüdellä. Seuraavaksi seurakunnalle Kiviniemi tarjosi Preluden (Gabriel Pierné 1863-1937) sekä Michel Corretten (1707-1795) Satakielen (La Rossignol). Léon Boellmannin (1862-1897) Toccatan jälkeen oli vuorossa Kalevi Kiviniemen improvisaatio kolmessa osassa; Cosmos, Adagio ja Toccata. Konsertin loppu oli omistettu Jean Sibeliukselle (1865-1957). Intrada uruille op. 111 a (Largamente molto, poco adagio) valmistui Ruotsin kuningasparin vierailun vuoksi vuonna 1925 ja se oli alun perin tarkoitettu neljänneksi osaksi viisiosaiseen urkusarjaan, joka ei koskaan nähnyt päivänvaloa. Ennen päätösnumeroa kuultiin vielä Sydämeni laulu, joka valmistui vuonna 1898 A. Kiven runon pohjalta ja jonka Sibelius sovitti sittemmin vuonna 1904 sekakuorolle. Loppunumerona Kalevi Kiviniemi soitti vielä Sibeliuksen Finlandian, joka sai urkukonsertin jälkeen melko runsaslukuiselta yleisöltä arvostavat suosionosoitukset seisoen esitettynä illan taiteilijavieraalle.