Nuori Johannes Brahms.

Konsertin pääteoksena Tampere Filharmonia kajauttaa kausisarjan 2016 avauskonsertissa perjantaina 15.1.2016 klo 19 alkaen Tampere-talossa yhden kaikkien aikojen suurimman säveltäjäneron Johannes Brahmsin (s. 7.5.1833 Hampuri ja k. 3.4.1897 Wien) Kolmannen Sinfonian F-duurissa, op. 90, jota monet ovat varmaan perustellustikin pitäneet jopa hänen parhaana sinfonianaan.

Johanneksen isä oli multi-instrumentalisti, joka soitti mm. kontrabassoa ja käyrätorvea; isältään Johannes sai alkuun opetusta jousisoittimilla musiikin poluille. Isä Johann Jakob Brahms syntyi vuonna 1806 Heidessa ja hänen isänsä toimi jo siellä kapakoitsijana ja kauppiaana. Komea ja iloinen Jakob ei ollut kiinnostunut kuin musiikista ja hän elättikin itsensä viiden vuoden musiikinopiskelun jälkeen ensin katusoittajana, joka soitti lisäksi tanssimusiikkia iltaisin Hamburger Bergissä, joka sittemmin tuli tunnetuksi St. Paulin nimellä. Myöhemmin Johann Jakob pääsi maineikkaan Alster-paviljongin sekstetin varajäseneksi ja siitä vähitellen varsinaiseksi jäseneksi.

 Johannes Brahmsin äiti oli miestään 17 vuotta vanhempi Johanna Henrika Christiane Nissen, joka piti sisarensa kanssa lyhyttavarakauppaa ja joka oli ansainnut jo 13-vuotiaasta varoja ompelijana. Christianen tiedettiin olleen sairaanloinen - ontui mm. toista jalkaansa - eikä häntä yleisesti pidetty kovin sievänä, mutta parin kirjeenvaihdon perustella - jota on säilynyt 120 kirjeen verran - hän näyttäytyi kirjallisesti miestään lahjakkaampana, oikeudenmukaisena ja herkkätunteisena ihmisenä. Pienikokoinen äiti teki mielellään käsitöitä ja hoiti hellästi perheen huonekasveja, joita kodissa oli aina. Perheeseen syntyi kolme lasta; Elise vuonna 1831 ja Johannes 1833 sekä vielä pikkuveli Fritz vuonna 1835. Pikku-Hannes - kuten Johannesta kotona kutsuttiin - syntyi satamakaupungin slummialueella, kujakorttelin talossa nimeltä Schlüters Hof. Poika näki jo pienenä alueen kaikki mahdolliset paheet; mm. rikollisuuden ja alkoholismin. On epäilty, että näiltä ajoilta jo juontavat alkunsa Johanneksen persoonalliset puolet ja hänen ongelmansa tulla toimeen ylempää porvaristoa edustavien naisten ja tyttöjen kanssa.

Johannes Brahmsin syntymätalo.

Seitsemän vuoden iässä Johannes aloitti pianotunnit Otto Friedrich Willbald Cosselin - Eduard Marxenin oppilas - ohjauksessa ja samaan aikaan hän opiskeli myös sellon soittoa. Cossel vei määrätietoisesti Johanneksen soittotekniikkaa eteenpäin ensin alkuun Czernyn, Clementin ja Cramerin etydeillä ja Dussekin ja von Fieldin taiturikappaleita hyödyntäen. Myös varhain Johannes tuli tutuksi Bachin, Mozartin ja Beethovenin nuottien kanssa. Myöhemmin myös saksalainen säveltäjä ja pianisti Eduard Marxen (s. 23.7.1806 ja k. 18.11.1887), joka itse oli opiskellut Wienissä Ignaz Seyfriedin ja Carl von Bockletin opissa, toimi Johannes Brahmsin opettajana pianonsoitossa, musiikin teoriassa, soinnutuksessa ja kontrapunktissa. Melko varhain havaittiin tämän nuoren poikkeukselliset lahjakkuudet musiikin alueella; 10 vuoden iässä hän soitti jo oman pianosonaattinsa opettajalleen. Nuorena hän mielellään kätkeytyi sävellyksillään salanimien taakse, kuten Karl Würth ja G. W. Marcks. Sävellyksensä hän tuolloin merkitsi poikkeuksellisin suurin opusnumeroin. Tämä lahjakas pianovirtuoosi lopetti koulunkäyntinsä 14-vuotiaana vuonna 1847 ja antoi ensikonserttinsa Hampurissa 21.9.1848.

Joseph Joachim.

Leipänsä pitimiksi Johannes Brahms nuoruudessaan soitti pianoa Hampurin ravintoloissa ja kaupungissa hän tutustui kahteen oman uransa kannalta merkittävään henkilöön, joista molemmat olivat viulisteja; toinen oli Unkarista maanpakoon lähtenyt Eduard Reményi, jonka kanssa Brahms konsertoi jonkin aikaan ja toinen oli Joseph Joachim - Eduardin opiskeluystävä jo Wienin ajoilta. Joachimin suosituksesta Brahms tutustui säveltäjä Robert Schumanniin ja hänen Clara vaimoonsa, johon Brahms jopa ihastui. Brahms vietti Schumannin perheen kanssa sittemmin pitkiä aikoja ja katsotaanpa, mitä Clara kirjoitti päiväkirjaansa tuoreeltaan tutustuttuaan nuoreen säveltäjäämme:

Robert ja Clara Schumann.

 "Tämä kuukausi toi meille suurenmoisen ilmestyksen kaksikymmenvuotiaan hampurilaisen säveltäjän Brahmsin muodossa. Siina tuli jälleen todellinen Jumalan lahja! - Hän soitti meille omia sonaattejaan, scherzojaan jne. - kaikki täynnä ylitsepursuilevaa mielikuvitusta, tunteen herkkyyttä ja muodon mestaruutta. Robert oli sitä mieltä, että hänellä ei ole mitään lisättävää tai poisotettavaa Brahmsin sävellyksissä. Oli todella liikuttavaa nähdä tämän nuorukaisen istuvan pianon ääressä mielenkiintoisine, nuorekkaine kasvoineen, jotka hänen soittaessaan kirkastuivat kokonaan, kauniine käsineen, jotka mitä vaivattomimmin voittivat suurimmatkin vaikeudet, ja kuulla vielä näitä merkillisiä sävellyksiä. Hän on opiskellut Marxenin johdolla Hampurissa, mutta kaikki se, mitä hän soitti meille, on niin mestarillista, ettei voi muuta kuin olla sitä mieltä, että rakas Jumala on lähettänyt hänet niin valmiina maailmaan."

Brahmsilla oli kovia paineita ennen kuin hän päästi käsistään ensimmäisen sinfonian vuonna 1876 ollessaan jo 43-vuotias; hän itse koki vääjäämättä olevansa suuren esikuvansa, Beethovenin varjossa pitkään. Brahmsille tarjottiin samana vuonna (1876) myös Düsseldorfin musiikkiyhdistyksen johtajan virkaa - tästä tehtävästä hän kylläkin kohteliaasti kieltäytyi -, samaa virkaa, jota oli aiemmin hoitanut säveltäjä Robert Schumann. Kaikki hänen neljä sinfoniaansa ovat nykyään orkestereiden perusohjelmistoa ja hyvin suosittuja teoksia. Toinen sinfonia valmistui jo seuraavana vuonna eli 1877, kolmas sinfonia vuonna 1883 ja neljäs vuosina 1884-1885.

Kesän 1883 Johannes Brahms vietti 52 000 asukkaan pienessä kaupungissa Wiesbadenissa, joka sijaitsee Taunus-vuoren ja Reinin välimaastossa. Kaupunki oli jo tuolloin ulkomaalaisten keskuudessa suosittu kylpyläkaupunki, jossa vieraili vuosittain n. 80 000 vierasta. Tämä on se sama kylpyläkaupunki, jonne Tampereen Finlaysonin tehtaan omistaja ja patruuna Wilhelm von Nottbeck kuoli 30.3.1890 matkallaan ja tuli sittemmin haudatuksi Nottbeckien sukuhautaan Tampereen Lielahdessa.

Brahms löysi Laura von Beckerathin avulla kesäasunnokseen rouva von Dewitzin omistaman talon, jonka maalari Ludwig Knaus aikoinaan rakensi ateljeekseen osoitteessa Geisenbergstraße 19. Noihin aikoihin säveltäjä Brahms oli ihastunut Stockhausenin oppilaaseen, nimeltä Hermine Spies, jonka Brahms oli tavannut erään konserttinsa jälkeen Krefeldissä. Säveltäjä oli heikkona tähän tummaan, 26-vuotiaaseen alttoon, jota juuri 50 vuotta täyttänyt säveltäjä säesti pianolla ja omisti tälle myös useamman liedkirjoituksensa. Brahms salasi tehokkaasti kanssaihmisiltään, minkä teoksen parissa hän työskenteli ateljeessaan. Kesän aikana hän Kolmannen Sinfoniansa täällä kuitenkin kirjoitti partituuriksi asti valmiiksi ja 15.9.1883 päivätyssä kirjeessään hän kertoo kustantajalleen Fritz Simrockille, että teoksen ensimmäisen osan materiaali on ollut eri muodossa jo aiemmin olemassa. Kaikki teokseen liittyvät luonnokset Brahms hävitti niin tehokkaasti, että teoksen synnystä on jopa mahdotonta tietää tarkempaa. Teoksen valmistumisesta sai kuitenkin ensimmäisenä tietää kapellimestari Franz Wüllner ja seuraavaksi sekä Clara Schumann että Joseph Joachim.

Julius Stockhausen.

Hermine piti Brahmsin hyvällä tuulella ja hänen ansiostaan Johannes oli kesällä 1883 hyvin seurallinen. Välillä Johannes Brahms innostui rasittaville retkille ystäviensä keralla esimerkiksi Plattelle, joka nousee 500 metrin korkeuteen Wiesbadenin kyljessä. Välistä taas musisoitiin sunnuntaisin Beckeratheilla, jolloin Haydnin ja Mozartin sonaatit saivat kyytiä. Muusikkoseurueessa musisoivat mm. Julius Stockhausen, Louis Ehlert sekä Marie Soldat Brahmsin ja Rudolf von Beckerathin lisäksi. Samaiset muusikot soittivat Brahmsin kamarimusiikkia hänen ihailijansa, prinsessa von Ardeckin luona.

Kapellimestari Hans Richter.

Brahmsin Kolmannen Sinfonian valmistuttua se sai kantaesityksensä 2.12.1883 Wienissä. Teoksen sai kantaesityksessä johdettavakseen kapellimestari Hans Richter, joka oli varsinkin säveltäjä Richard Wagnerin luottokapellimestareita Hans Bülowin ohella. Richter muutti jopa asumaan Wagnerien talouteen vuonna 1860 ja toimi hänen sihteerinään tuolloin. Wagnerin kuoleman jälkeen säveltäjä Anton Bruckner julistettiin Bayreuthin mestarin seuraajaksi. Brahms ei varsinaisesti koskaan kuulunut Wagnerin eikä Brucknerin musiikin suurimpiin ihailijoihin. Vaikka musiikillisista asioista saattoi säveltäjien välillä vallita erimielisyyksiä, nähtiin Brahms kuitenkin Brucknerin kuoltua vuonna 1896 kirkossa hänen hautajaisissaan osittain piilossa erään pylvään takana kyynelsilmin.

Säveltäjä Bruckner.

Wagnerin ja Brucknerin kannattajat asettuivat kantaesityksessä Musikverein-salin seisomapaikoille - joita seisoville asiakkaille salissa on noin 300 - aluksi häiriötä tuottaen, mutta musiikin esitys sai lopulta valtavan menestyksen salissa. Teoksen osia jouduttiin soittamaan konsertissa yleisön pyynnöstä useampaan kertaan uudelleen. Hans von Bülow johti uuden teoksen tuoreeltaan Berliinissä ja Meiningenissa. Johannes Brahmsilla oli myös tapana johtaa omia teoksiaan, ja niin myös tämän Kolmannen Sinfonian kanssa tapahtui; ensimmäisen kerran hän johti Kolmannen Sinfoniansa Wiesbadenissa - siis teoksen syntykaupungissa - ja pian Ala-Reinin musiikkijuhlilla Düsseldorfissa.

Kapellimestari Hans Bülow.

Johannes Brahms 3 © Esa Hakala