sunnuntai 31. tammikuuta 2016



Ancel Benjamin Keys
Ancel Benjamin Keys syntyi 26.1.1904 Colorado Springsin kaupungissa Benjamin Pious Keysin ja Carolyn Emma Chaneyn poikana. Perhe muutti kuitenkin vuonna 1906 San Franciscon kaupunkiin josta matka jatkui pian maanjäristyksen jälkeen samana vuonna läheiseen Berkeleyn kaupunkiin Kaliforniassa. Ancel osoittautui jo varhaisessa vaiheessa testien mukaan hyvin älykkääksi ja ahkeraksi pojaksi. Koulunkäynti sai kuitenkin alkuun hetkeksi jäädä, sillä Ancel teki monenlaisia hanttihommia ennen kuin aloitti tosissaan opiskelun Kalifornian yliopistossa vuonna 1922. Vuoteen 1930 mennessä Ancel Keys oli väitellyt itsensä tohtoriksi ensin biologiassa ja sitten vielä vuonna 1936 fysiologiasta Cambridgen yliopistosta. Välillä hän työskenteli pari vuotta Kööpenhaminassa August Kroghin ohjauksessa eläinfysiologian laboratoriossa Tanskan maalla. Mayo Säätiössä työskennellessään vuonna 1936 Ancel Keys palkkasi lääketieteelliseksi avustajakseen Margaret Haneyn (biokemisti), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1939. Pari sai kolme lasta; Carrie, Henry ja Martha.

Ancel Keys oli toiminnan mies ja ahkera puurtaja; yksityinen perhe-elämäkin oli alistettu uran vaatimuksille. Keys osallistui johtamalla tutkimusryhmän empiiriseen kokeeseen Andien rinteillä aiheesta, miten ihmisen keho sopeutuu erilaisissa korkeusolosuhteissa. Korkeudet olivat useita tuhansia metrejä ja kylmissä useamman kymmenen pakkasasteen säissä vietettiin talvella suhteellisen pitkiäkin aikoja. Toisen maailmansodan alettua Keys sai tehtäväkseen suunnitella armeijan joukoille hätäannokset, missä sotilaiden päivittäiset ruoka-annokset olivat 3000 kaloria – lisäksi myös suklaata, savukkeita ja purukumia. Sodan loppupuolella Keys toteutti käsittämättömän tutkimuksen aseistakieltäytyjillä; 36 vapaaehtoista altistui hänen tutkimuksiinsa, jossa tutkittavat joutuivat tarkkailuun puoleksi vuodeksi nälkäkuurilla ja laihtuivat keskimäärin 25 prosenttia.

Seuraavaksi Ancel Keys keskittyi kolesteroliin, kun hänen luokseen lähetettiin maitotilalta veljekset, joiden vartaloissa oli patteja. Osoittautui, että nämä patit sisälsivät kolesterolia; veren kolesteroliarvot olivat 25, joten tässä tapauksessa kysymyksessä oli varmaankin perinnöllinen sairaus. Keys syötti tutkittaville kuitenkin täysi rasvatonta ruokaa viikon ajan ja sai heidän veren kolesteroliarvot tippumaan tilapäisesti. Tästäkös Ancel Keys innostui. Hän tutki, miksi sotavuosina Pohjois-Euroopassa menehtyi sydänsairauksiin ihmisiä vähemmän, kun ruoasta oli suuri pula. Hän tuli siihen tulokseen, että jonkin ruoka-aineen, jota sodanaikaan ei saanut, sen täytyi aiheuttaa nämä sydänsairaudet. Verisuonien seinämiin kerääntyy paakkuja tai plakkia, joka ajan myötä saattaa tukkia verisuonen ja aiheuttaa sydäninfarktin. Tämä plakki taas sisältäisi kolesterolia. Näin yhteys oli rakennettu. Nyt tarvittiin vain tieteellinen näyttö tästä.

Alkoi ahkera kiertäminen eri puolilla maailmaa; Ancel ja Margaret tekivät suurelle joukolle ihmisiä kolesterolimittauksia järjestelmällisesti. Näin Keys keräsi aineistoa tutkimukseensa ja päätteli näiden perusteella, että rikkaissa maissa ihmiset syövät rasvaisempaa ruokaa ja saavat kolesterolinsa siksi korkeaksi sekä lopulta sairastuvat herkemmin sydänsairauksiin. Ensimmäisen tutkimustuloksensa hän julkaisi vuonna 1953, jossa hän osoitti kuuden maan aineiston perusteella rasvan saannin ja sydänsairauksien yhteyden. Myöhemmin kollegat tarkistivat tätä tukimusmateriaalia, jota oli kertynyt kaikkiaan 22 maasta, mutta Ancel Keys oli tähän omaan tutkimukseensa kelpuuttanut tuloksia vain kuudesta maasta. Sanomattakin lienee selvää, että juuri näissä kuudessa maassa yhteys rasvan ja sydänsairauksien välillä oli maksimaalinen ja muista maista tätä näyttöä ei saatu. Tämä tieteellinen vääristely katsottiin ”läpi sormien” eikä siihen kiinnitetty juuri huomiota.

Tärkeimmän elämäntyönsä Ancel Keys katsoo tehneensä ns. seitsemän maan tukimuksessa, joka alkoi vuonna 1958. Siinä seurattiin kymmeniä vuosia 12 000 keski-ikäisen miehen ruokavaliota, kolesterolia ja sairauksia Kreikassa, Italiassa, Hollannissa, Suomessa, Jugoslaviassa, Japanissa ja Yhdysvallissa. Tutkimus ei osoittanut kuitenkaan mitään selkeää yhteyttä rasvankäytön ja sydänsairauksien välille. Esim. Kreikassa käytettiin paljon rasvaa, mutta sydänsairauksia oli kaikkein vähiten juuri siellä. Nyt Keys muutti kiireesti teoriaansa; rasva ei enää aiheuttanutkaan sydänsairauksia, vaan tietynlainen rasva – tyydyttynyt rasva. Tästä alkoi tyydytteineiden rasvojen joutuminen pannaan ja ne julistettiin vaarallisiksi.

Maailmalla on ollut jatkuvasti esillä myös Keysin kolesteroliteorian kanssa kilpailevia teorioita, joista merkittävin liittyy hiilihydraatteihin ja sokeriin. Muista nyt erityisesti, että jos haluat syödä itsesi kylläiseksi, ei ole mitenkään mahdollista luopua jostakin (rasvat) korvaamatta puutosta jollakin toisella (hiilihydraatit). Rasvoista ja hiilihydraateista tulee pääosin ravintomme energia, ei niinkään proteiineista normaalisti. Kun ihmisiä ohjattiin pois rasvojen käytöstä, oli täysin vääjäämätöntä, että hiilihydraattien käyttöä piti lisätä. Alkuperäiseen ihmisravintoon – siis ennen maanviljelyksen aloittamista – eivät kuuluneet vaaleat viljat (ja niistä tehdyt jauhot) eikä sokeri. Ruokien teollinen valmistaminen räjäytti pankin elintarviketeollisuudelle; huonommista ja halvemmista raaka-aineista päästiin valmistamaan isolla katteella kuluttajille tarvikkeita, joihin vielä lisättiin lisäaineita muka makua parantamaan.

Mainitsempa tässä muutaman Keysin teorian kanssa kilpailevan vaihtoehtoisen ehdotuksen, jotka ovat olleet myös tarjolla; päättäjille ne jostain syystä eivät käyneet, mutta nykyään ne ovat nousseet aivan toisenlaiseen arvoon. Vuosina 1906 – 1983 elänyt lääkäri Thomas Latimer Cleave palvellessaan brittilaivaston sairaalassa Hong Kongissa ja Maltalla kiinnitti huomionsa eri kansojen välisten sairauksien eroihin. Erityisesti hän havaitsi paljon uusia sairauksia sen jälkeen, kun vaaleat jauhot ja varsinkin sokeri oli otettu yleiseen käyttöön. Tärkkelyksen ja sokerin yhteys verensokeriin ja insuliiniin oli tuohon aikaan vielä hakusessa, mutta silti Cleave teki erittäin nokkelia päätelmiä vaillinaisin tiedoin. Päätelmänsä hän perusti epidemiologiaan ja ihmissuvun historiaan. Uransa loppuajan hän veti laivaston lääketieteellistä tutkimusta ja hän sai kuitenkin tukea joukolta lääkäreitä ja tiedemiehiä. Hän piti ihmisten alkuperäistä ravintoa luonnollisena ravintona nykyihmisille. Cleave julkisti tutkimustuloksensa kirjassaan Saccharine Disease.

Toinenkin sotilaslääkärinä sotapalveluksensa suorittanut vastaväittäjä löytyy. Hän oli juutalaisperheeseen Lontoossa 8.8.1910 syntynyt John Yudkin. Perhe pakeni Venäjältä juutalaisvainoja vuonna 1905 Lontooseen, missä perheen isä kuoli jättäen vaimon kuuden pojan kanssa köyhiin oloihin. John suoritti Länsi-Afrikassa sotapalveluksensa sotilaslääkärinä ja valmistui myöhemmin Lontoon yliopistosta fysiologian professoriksi. Hänen elämäntyö oli näyttää selkeä yhteys sokerilla sydänsairauksiin. Omat tieteelliset näyttönsä hän paljasti kirjassaan Pure, White, and Deadly vuonna 1972. Yudkin oli täysin vakuuttunut, että rasvan vaarallisuus oli ymmärretty väärin. John Yudkin sai suuren ja mahtavan sokeriteollisuuden vihat päälleen ja Ancel Keys ryhtyi häntä vastaan propagandasotaan omalla teoriallaan. Väittelytilanteet Yudkin yleensä hävisi, sillä hän oli melko heikko puhuja.

Ancel Keysin massiivinen painostus teoriansa puolesta tuotti vihdoin tulosta Yhdysvalloissa, kun senaattori George McGovernin poliittinen komitea käsitteli ravitsemusasioita. Komitea julkaisi loppuraportin tammikuussa 1977, jossa suositeltiin vähärasvaista ravintoa. Tästä nousi kova kohu ja McGovernin komitea joutui kuulemaan lisää asiantuntijoita. Nyt julkaistiin uusi loppuraportti, jossa vähärasvaista ruokaa edelleen suositeltiin, pikkuisen pehmennetyin sanakääntein. Näin nämä ravintosuositukset vähin äänin uivat Suomessa meidänkin ravitsemussuosituksiimme.



 Meillä Suomessa syötetään täysin terveillekin ihmisille valtavia määriä kolesterolilääkkeitä; statiineja syö 650 000 suomalaista ja kaikkiaan 700 000 ihmistä syö meillä kolesterolin hoitamiseksi lääkkeitä. Statiinilääkityksen ympärillä liikkuu maailmalla rahaa vuosittain n. 26 miljardia dollaria ja vähintään tuplasti dollareita "kevytravinnon" piirissä elintarviketeollisuudessa. 1990-luvun alusta lähtien kolesterolilääkittyjen määrä on kasvanut vuosittain 15-20 %. Statiineja myydään Suomessa yli 100 miljoonalla eurolla ja Kela korvaa niistä vuosittain vähintään 30 miljoonaa euroa. Näin medikalisaatiosta tässä tapauksessa hyötyy ainoastaan lääketeollisuus lääkkeiden valtavan myynnin kautta. Kolesterolilääkityksestä tutkimusten valossa hyötyy noin yksi prosentti niiden käyttäjistä ja hekin ovat lähinnä geneettisestä kolesterolin kertymisestä kärsiviä ihmisiä. Varovaisesti arvioiden näiden lääkkeiden käyttö aiheuttaa meillä Suomessa seuraavia vaivoja ja sairauksia; rabdomyolyysejä n. 70 tapausta vuodessa, haimatulehduksia n. 250, munuaissairauksia n. 700, diabetessairauksia n. 550, maksavaurioita yms. ja yli 100 000 ihmistä kärsii jatkuvista lihas- ja nivelkivuista. Myös suolistovaivat lisääntyvät kolesterolilääkityksen käytön alettua ihmisillä, näin on käynyt varsinkin kolesterolitasoja alentavien fibraattien kanssa. Pelkästään vuonna 2010 Kela myönsi yli 24 000 uudelle diabetespotilaalle erityiskorvausoikeuden. Lääketieteen omat tilastot näyttävät, että idiopaattiset eli itsesyntyiset, ilman selkeää syytä olevat haimatulehdukset ovat viimeisten 12 vuoden aikana lisääntyneet Suomessa miehillä 68 % ja naisilla 37 %. On siis korkea aika avata keskustelu kolesterolilääkkeiden haittavaikutuksista ja jopa hengenvaarallisuudesta.


Vasemmalla kuvassa terve sydän ja oikealla kongestiivinen vajaatoiminta, jossa sydämen pumppausvoima on heikentynyt ja vasen kammio on laajentunut.

Iso-Britannian johtavia statiinitutkijoita, professori Rory Collins Oxfordin yliopistosta, myönsi vuosi sitten (Sunday Express 15.2.2015) salanneensa ja vääristelleensä tutkimustensa tuloksia ja myönsi monien brittien syövän täysin turhaan statiineja. Collins johtaa vuonna 1994 perustettua Cholesterol Treatment Trialists' (CTT) Calloborationia ja heidän tutkimuksiin statiinien puolesta on mm. Suomen Sydänliiton ylilääkäri Mikko Syvänne vedonnut monesti.

Amerikkalainen sydänlääkäri Peter H. Lansjoen tähdentää, että vastoin sangen yleistä käsitystä - jonka mukaan statiinit ehkäisisivät valtimoiden kovettumista - statinit voivat kovettaa valtimoiden seinämiä. Statiinit ovat myrkkyä sydänsolujen energiaa tuottaville mitokondrioille ja ehkäisevät solujen ja valtimoiden normaaleja toimintoja. Pahimmillaan statiinit aiheuttavat sydänlihaksen rappeumaa eli rabdymyolyysia ja estävät K2-vitamiinia suojaamasta valtimoita kalkkiutumiselta. Statiinit estävät seleeniä sisältävien entsyymien - kuten glutationiperoksidaasin (GPx) - toimintaa, joka on tärkeä antioksidantti suojaten solua hapetusstressiä vastaan. Seleeniproteiinin esto voi vaikuttaa sydämen kongestiivisen ja laajentavan (dilatoivan) vajaatoiminnan syntyyn.

Myös tohtori Harumi Okuyama ei usko, että LDL-kolesteroli olisi syynä valtimotauteihin, kuten aikaisemmin on väitetty (Okuyama 2014). Japanissa tehdyt tutkimukset osoittavat, että sydäntaudit ja kuolleisuus ovat yleisempiä, mitä matalampia kokonais-, ja LDL-kolesteroli ovat (Hamazaki 2015). Toisin sanoen, kolesterolia ei pidä mennä alentamaan synteettisillä lääkkeillä.

Lääkkeiden valmistus on suurta liiketoimintaa ja arvioidaan lääkkeiden markkinointiin käytettävän enemmän varoja kuin lääketehtaiden tutkimuksiin ja tuotekehityksiin. Tiedelehti Allergy Clincial Immunology julkaisi  vuonna 2009 tutkimuksen tiedelehtien artikkelien viittausten oikeellisuudesta. Tämän artikkelin mukaan 48 % aineistosta ja menetelmistä siteerattiin väärin sekä 28 % tuloksista sai myös väärän tulkinnan. Juuri näin on käynyt 50-luvun alussa aloitetulle ja yli 30 vuotta kestäneelle Framinghamin kolesterolitutkimukselle. Meidän oma kotoinen malliesimerkki oli 1970-luvulta alkanut Pohjois-Karjalan projekti, johon kunnolla "hirttäytyi" entinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtaja, Diabetes- ja Sydänliiton hallitusten jäsen, valtion ravitsemusneuvottelukunnan entinen puheenjohtaja ja Turun yliopiston kansleri Pekka Puska. Projektihan valisti meitä suomalaisia, että voi on epäterveellistä ja tukkii verisuonemme sekä listaa jatkettiin vielä kaikilla eläinrasvoja sisältävillä ruoka-aineilla kuten rasvainen maito, lihan ihra, kerma, rasvaiset juustot, kananmunat ja punainen liha. Voi neuvottiin välittömästi vaihtamaan kovetettuihin, transrasvaa sisältäviin kasvirasvalevitteisiin. Paistaminen pitäisi nykyistenkin ohjeistuksien mukaan suorittaa kasviöljyllä, esim. rypsiöljyllä; nämä kasviöljyt vaan eivät kestä kuumentamista ja palaessaan muodostavat erittäin haitallisia yhdisteitä terveydelle. Lopputuloksena tästä Pohjois-Karjalan projektista oli, että maito- ja eläinrasvat eivät voi olla syy sydäninfarkteihin! Henkisten ja taloudellisten sidonnaisuuksien luonti lääketeollisuuden ja eri asiantuntijoiden välillä ei myöskään ole ongelmatonta; eri asiantuntijat ja professorit ovat monien terveysjärjestöjen - kuten Sydän- ja Diabetesliiton - puheenjohtajina ja hallitusten jäseninä, valtion ravitsemusneuvottelukunnan jäseniä, käypä hoito-suositusten ja ruokaympyrän suunnittelutyöryhmässä, Suomen Akatemiassa johtajina, yliopistojen kanslereina ja opettajina. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Tärkeätä on huomata myös erilaisia tutkimuksia luettaessa, kenen rahoittamia nämä tutkimukset ovat ja saako tutkijat vapaasti raportoida aivan kaikista tutkimustuloksista.

Suomalainen kemisti Paavo Kultimo Roine (s. 5.8.1914 Mäntsälä ja k. 1973) tuli ravintokemian professoriksi Helsingin yliopistoon vuonna 1949. Hän julkaisi alan oppikirjoja ja kehitti ensimmäisen suomalaisen ruokaympyrän ravitsemisohjaukseen. Tämä 1950-luvulla laadittu ruokaympyrä oli alkuun jaettu kuuteen eri lohkoon, ja se muistutti yllättävän paljon ruokavaliota, jonka tänään tunnemme vähähiilihydraattisena ruokavaliona. Puolet hänen laatimastaan ruokaympyrästä koostui kalasta, lihasta, kananmunista, broilerista, öljystä sekä maitotaloustuotteista, kuten voi, juusto, maito ja kerma. Kolmasosa ruokaympyrästä rakennettiin vihanneksista, juureksista, marjoista, hedelmistä ja perunasta. Vain kuudesosa ruokaympyrästä jäi kokojyväjauhoille ja ruisleivälle. Ajan mittaan näitä suosituksia - kuten nyt tunnemme - ryhdyttiin muuttamaan ja niistä hedelmistä parhaillaan saamme nauttia jatkuvasti lisääntyvinä sairauksina.

Maailmalta löytyy lukuisia tutkimuksia vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutuksista ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Pitkäaikaisin seurantatutkimus kesti 20 vuotta ja se tutkimustulokset julkaistiin tiedelehti The New Enland Journal Of Medicinessä jo vuonna 2006. Tutkittavina oli 82 802 naista, joista osa käytti vähähiilihydraattista ruokavaliota, eikä näiden naisten kohdalla pystytty saamaan mitään näyttöä sydänsairausriskin suurentumisesta. Näyttöä kyllä syntyi siitä, että vähähiilihydraattinen ruokavalio suojelee sydänsairauksilta.

Valistunut lukija jo varmasti tietääkin, kuinka rasvat jakautuvat kahteen pääryhmään; tyydyttymättömiin ja tyydyttyneisiin.  Tyydyttymättömät rasvat ovat hyvin juoksevia huoneenlämmössä (auringonkukka-, maissi- ja oliiviöljyt) kun taas tyydyttyneet rasvat ovat kiinteitä ja niitä löytyy eläinrasvoista (voi, laardi) ja trooppisista kasveista (palmu- ja kookosöljyt). Rasvahapot ovat hiiliatomiketjuja, joihin kiinnittyy vetyatomeja. Tyydyttyneet rasvahapot ovat täynnä niissä kiinni olevia vetyatomeja, pysyen ryhdissään. Yhden tai useamman vetyatomin puuttuminen vääristää rasvahapon joko tyydyttymättömäksi tai monityydyttymättömäksi sen mukaan, kuinka monta vetyatomia ketjusta puuttuu. Tyydyttyneet rasvahapot pystyvät tiivistäytymään toisiinsa siten, että rasvat ovat siis kiinteässä muodossa huoneenlämmössä. Esim. paistaessa nämä tyydyttyneet rasvahapot taas irtoavat juokseviksi. Monityydyttymättömien kasviöljyjen – rypsi-, maissi- ja auringonkukkaöljy - ongelma niiden härskiintyminen nopeasti kehossamme, joka pitemmän päälle aiheuttaa useita terveysongelmia ihmisille.

No, mitä sitten kolesteroli on? Kolesteroli on kaikkein tunnetuin steroli, solukalvojen rakennusmolekyyli, joita voidaan löytää niin eläin- kuin kasvisoluista. Ne ovat rengasrakenteisia yhdisteitä, jotka sisältävät hiiltä, happea ja vetyä. Kolesteroli ei ole rasva, vaan alkoholi ja elimistömme muodostama antioksidantti, joka suojaa tulehduksilta ja estää härskiintymistä. Se on paitsi solukalvojen ja hermoston elintärkeä rakennusaine niin myös soluvaurioiden korjaaja. Esiasteena se toimii meille niin tärkeälle D-vitamiinille ja monille hormoneille, kuten esim. testosteroinille. Se on siis yksi kehomme sisäisistä korjausaineista, mutta sen merkitys on ymmärretty tahallisesti pitkään väärin. Kun kolesteroliarvo nousee, ei se siis tarkoita selkeästi haittaa, vaan paljon enemmän se kertoo kehomme tilasta, joka vaatii korjaukseen kolesterolia. Verisuonivaurioissa maksa lisää kolestrolituotantoa ja näin kolesteroli pyrkii korjaamaan syntyneitä vaurioita. Se ei siis ole haitallinen eikä vaurioiden syy, vaan kertoo lähinnä kehomme epänormaalista tilanteesta. Kolesterolia toki löytyy plakista, joka on ajan oloon kerääntynyt verisuonien seinämiin ja joka lopulta saattaa tukkia verisuonen aiheuttaen sydäninfarktin. Mutta huomattava on, että kolesteroli on siellä plakissa korjatakseen verisuonten seinämissä tapahtuneita vaurioita ja kolesterolia on koko plakin koostumuksesta vain muutama hassu prosentti. Suurin osa verisuonia tukkivasta plakista koostuu kalkista ja fosfaatista, jotka muodostavat kovaa kalkkia. Kovaa kalkkia plakin koostumuksesta on melkein 70 prosenttia. Tilastot näyttävät, että infarktin kokeneista joka toisella täysin normaali tai matala kolesteroliarvo.

Sinulle on varmaan vuosikaudet opetettu, että on hyvää ja huonoa kolesterolia. Käypähoito-ohjeet suosittelevat kokonaiskolesterolin määrän, HDL-kolesterolin ja LDL-kolesterolin suositeltavat määrät. Erityisesti olet varmaan pistänyt merkille, kuinka vuosien saatossa kolesterolimäärien suositusarvot ovat koko ajan laskeneet. Kun tutkimme veren kokonaiskolesterolia, huomaamme varsin pian sen pitävän sisällään HDL-kolesterolia (high density lipoprotein, joka kulkeutuu soluista maksaan), LDL-kolesterolia (low density lipoprotein, joka on maksan soluille tuottamaa uutta kolesterolia) sekä VLDL-kolesterolia (very low density lipoprotein, poikkeuksellisen vähäisen tiheyden maksan tuottama pieni ja kevyt kolesteroli). LDL-kolesterolin määrä saadaan selville laskutoimituksessa, jossa veren kokonaiskolesterolin määrästä vähennetään veren HDL- ja VLDL-kolesterolin arvot. LDL-kolesterolilla on alayksiköitä, joita jaotellaan koon mukaan ja sen mukaan, millaisiin solujen ärsykkeisiin ne reagoivat. Alayksiköistä sd-LDL tiedetään erittäin herkäksi sokerille ja insuliinille ja tämä on juuri se kolesteroli joka esiintyy valtimokovettumien yhteydessä. Yleisesti tiedetään viljoista vehnän oleva se, joka käynnistää maksassa tämän haitallisen sd-LDL:n muodostumisen. Mitkään tutkimustulokset eivät ole osoittaneet voin, maitorasvojen tai tyydyttyneiden rasvojen aiheuttavan tai millään tavalla liittyvän tähän edellä kuvattuun prosessiin, vaan aina se johtuu ruoka-aineista jotka sisältävät sokeria, insuliinia ja vehnää. Toinen tällainen LDL:n alalaji on haitallinen ox-LDL, jonka pitoisuus LDL-kolesterolista on suoraan pääteltävissä. Kolesterolilääkkeinä käytettävät statiinit lisäävät juuri ox-LDL:n määrää ja tämä aiheuttaa jatkuvan tulehdustilan verisuonissa. Myös vähärasvainen ravinto lisää ox-LDL:n muodostumista. Normaali solurakenne ja kehon oma korjausmekanismi kuitenkin edellyttää, että hyvä LDL-kolesteroli saadaan käyttöömme; se on siis hyvinvointimme kannalta hyvin tarpeellista!

Terveysviranomaisten ravintosuosituksissa kehotetaan välttämään rasvoja ja syömään runsaasti hiilihydraatteja ja näiden neuvojen noudattaminen vääjäämättä johtaa lisääntyneeseen sd-LDL-kolesterolin ja triglyseridien määrien nousuun sekä hapettumiseen ja sokeristumiseen. Ihmisen on melko vaikea näitä itse seurata, koska normaali terveydenhuoltokaan niitä ei seuraa eikä hänelle kerro. Yksi tapa seurata ravinnon terveellisyyttä on mitata verensokerin pitoisuus  45-60 min ruokailun jälkeen - eikä vasta kahden tunnin jälkeen, kuten usein neuvotaan tekemään. Verensokeria pitävät myös kurissa berberiini ja etyyliesteröity eikosapentaeenihappo (E-EPA). Japanilaiset tutkijat ovat osoittaneet E-EPA:n ehkäisevän sd-LDL-kolesterolin ja triglyseridien muodostusta maksassa.

Vuoden 2011 keväällä näki päivänvalon tutkimus, johon osallistui 10 vuoden aikana 3630 keski-ikäistä naista ja miestä. Tutkimusryhmästä puolet eli 1815 henkilöä oli käynyt läpi sydäninfarktin ja loput olivat ns. terveitä (Brown University, Providence, RI). Tutkituille syötettiin yhtä paljon maitoa, juustoa, jogurttia ja voita, joiden piti siis sisältää oletettuja vahingollisia eli tyydyttyneitä rasvoja. Ns. terveiden ryhmästä innostuneimmat käyttivät 593 g eläinrasvoja päivässä, mutta he eivät saaneet sydäninfarkteja. Tutkijoiden mukaan ei ole näyttöä, että runsaasti eläinrasvoja sisältävä dieetti voisi aiheuttaa sydäntautia (Nutr Metab Cardiovasc Dis, 2011; doi: 10.1016/j.numecd.2011.02.003).

Yhdysvalloissa US Surgeon General's Officessa tehtiin työtä 11 vuotta (1988 - 1999), jotta pystyttäisiin todistamaan lopullisesti rasva-sydäntauti-yhteyden paikkansapitävyys. Loppuraporttia tästä työstään virasto ei koskaan julkistanut ja tutkimuksen virallinen valvoja Bill Harlan (USA:n Kansallisen Terveysinstituutin Sairauksien ennaltaehkäisyviraston varajohtaja) myönsi, että "tutkimus oli aloitettu ennakkokäsityksin, joita tieteelliset tulokset eivät tukeneet" (Science, 2001, 291:2536-45).

Käytännössä mainio esimerkki näistä ihmisistä, jotka kantavat kehossaan mukanaan jatkuvaa eli kroonista inflammaatiota eli tulehdustilaa, ovat diabeetikot. Insuliini on se hormoni, joka aiheuttaa kehossa soluvaurioita ja jatkuvaa tulehdusta. Kolesteroli tulee korjaamaan insuliinin aiheuttamia soluvaurioita verisuonten seinämissä, mutta se ei voi olla kalkkeutumien aiheuttaja eikä selitä verisuonitukoksia. Juuri diabeetikoille on tyypillistä valtimoiden kovettuminen, joka ilmenee aluksi mediaskleroosina - valtimon seinämien keskikerroksen kalkkeutumisena. Tämän kovettumisen siis todella aiheuttaa kalkki ja aluksi valtimon sisäpinta on sileä ja valtimo pysyy vielä auki. Jos tila jatkuu pitkään ja insuliinitaso on jatkuvasti koholla, alkaa kovettuminen lisääntyä valtimon keskikerroksen seinämässä ja valtimo alkaa ahtautua ja lopuksi jopa tukkeutua.

Täysin vääränlaisella ruokavaliolla ja lääkityksellä voidaan saada aikaiseksi ihmisen normaalien puolustus- ja korjausmekanismien sekoittuminen. Nykyisin tunnetaan jo iso määrä kroonisia tulehdussairauksia ja sellaisia ovat esim. valtimon kovettumatauti, syövät, diabetes ja Alzheimerin tauti. Tutkimukset osoittavat niiden, jotka syövät normaalirasvaista ja luonnollisilla rasvoilla tehtyä ruokaa olevan kasviksista ja vihanneksista enemmän hyötyä, kuin vähärasvaisen ruoan syöjille. Ravinnossa pitää nimenomaan olla luonnollisia rasvoja, kuten voita ja maitorasvoja. Rasvaliukoiset tulehdusta hillitsevät vitamiinit eivät imeydy suolistosta, mikäli mukana ei ole juuri maito- ja eläinrasvoja.

Kovasti mielellään ihmisten tulisi välttää monenlaisia nopeasti verensokeria nostavia/lisääviä ruoka-aineita, kuten näkyvää ja piilotettua sokeria, tärkkelystä, puhdistettua valkoista viljaa, sokeria sisältäviä hedelmiä ja vastineeksi korvata näitä aineita runsaasti proteiinia ja hyvää rasvaa sisältävillä ruoka-aineksilla, kuten liha, kala, normaalirasvaiset maitotaloustuotteet, siemenillä ja pähkinöillä sekä vain vähän tärkkelystä sisältävillä vihanneksilla, kuten salaateilla, tomaateilla, kurkulla ja kaalilla. Kehoamme koettelee myös teollisuuden surutta lannoitteisiin ja elintarvikkeisiin lisäämä fosfaatti; elintarvikkeisiin sitä lisätään, jotta tuotteet saataisiin mahdollisimman kuohkeiksi ja täyteläisiksi. Kun kalsiumioni joutuu fosfaatti-ionin kanssa tekemisiin, syntyy kalsiumfosfaattia eli kovaa kalkkia.  

Kehossamme pesivä tulehdustila ei välttämättä ole mikrobien elimistöllemme aiheuttamaa infektiota, vaan inflammaatio saattaa olla seurausta kehomme omasta reaktiosta häiriötilaan. Elimistö pyrkii jatkuvasti tasapainotilaan ja inflammaatio on aivan normaali fysiologinen vaste vaikkapa kudoksen vaurioituessa. Jos tulehdus jatkuu pitkään ja voimakkaana, se alkaa muodostua haitalliseksi. Tällöin alkaa kolmella "rintamalla" samanaikaisesti tapahtua: verisuonissa tapahtuu muutoksia, kudosnestettä alkaa kerääntyä (näkyy turvotuksena) ja häiriöpaikalle ilmestyy tulehdussoluja. Tutkimukset kiistatta osoittavat, että aivan erityisesti sisäelimiä ympäröivä rasvakudos erittää tulehdustekijöitä, kuten C-reaktiivista proteiinia (CRP), interleukiini-6:ta ja TNF-alfaa.

Solun normaalissa energiantuotannossa ja erilaisissa stressitilanteissa syntyvät vapaat radikaalit hyökkäävät jatkuvasti elimistöämme vastaan aiheuttaen näin hapetusstressiä. Hapetusstressi syntyy, kun kehoa hapettavat ja sitä suojaavat ns. antioksidatiiviset tekijät ovat epätasapainossa elimistössämme ja näin vapaiden radikaalien määrä ylittää solupuolustuksen kyvyn korjata tapahtuvia soluvaurioita. Vapailla radikaaleilla on atomin uloimmalla kehällä yksi tai useampi pariton elektroni ja niitä syntyy sisäisten (krooniset sairaudet, tulehdustilat, lihavuus, kova fyysinen rasitus tai kohonnut verensokeri) tai ulkoisten (radioaktiivinen säteily, tupakansavu, raskasmetallit, alkoholi ja synteettiset lääkkeet) tekijöiden seurauksena. Jos kehossamme omega-3 ja omega-6 rasvahapot ovat oikeassa tasapainotilassa, suojelevat ne tulehduksilta ja estävät vapaiden radikaalien hyökkäyksiä tehokkaasti. Liika omega-6 rasvahappojen määrä taas johtaa jatkuvaan tulehdustilaan altistaen sitä kautta taas meidät sairauksille. Siksi sairaiden ja kivuliaiden tulisi välttää turhaa omega-6 rasvahappojen saantia. Runsaasti omega-6 rasvahappoja on esim. kasvisöljyissä kuten auringonkukka- ja rypsiöljyssä.

Ruokamme valmistustapa on myös erittäin tärkeässä osassa ajatellen hyvinvointiamme. Grillaaminen, paistaminen ja käristäminen lisäävät ruokaamme vapaita radikaaleja. AGE-tuotteet (Advanced Glycation Endproducts) lisäävät samoin tulehdusta elimistössämme ja näitä tuotteita ovat mm. kolajuomat. AGE-tuotteita syntyy myös glykaation eli sokeroitumisen vuoksi kudoksissamme ja AGE-tuotteita sisältävät ruoat ja juomat laskevat seerumin adiponektiinipitoisuutta, joka taas ehkäisee lihomista ja diabetesta. Adiponektiinipitoisuuta voi lisätä benfotiamiinilla, joka on B1-vitamiinin rasvaliukoinen johdannainen.
Voita ei mikään voita!


Entä sitten transrasvat? Olet varmasti tietoinen transrasvojen haitallisuudesta. Mutta tiesitkö, että on luonnollisia ja keinotekoisia transrasvoja? Luonnollisia eli terveellisiä transrasvoja on lihassa ja maitotuotteissa. Voissa oleva luonnollinen transrasva, konjugoitu linolihappo, CLA, on terveellistä ja kehoa kiinteyttävä rasva. Suomen ravintosuositukset eivät mitenkään erottele luonnollisia ja keinotekoisia transrasvoja, vaikka näin tehdään muissa Pohjoismaissa. Elimistömme ei myöskään pysty erottelemaan näitä transrasvoja toisistaan ja sen takia mm. solukalvojen toiminta häiriintyy. Kovetetut transrasvat ovat erityisen vaarallisia sydän- ja verenkiertoelimille. Nämä haitalliset transrasvat saavat aikaan sokeriaineenvaihdon häiriöitä, lisäävät diabetesta, insuliiniresistenssiä ja lihavuutta. Haitalliset transrasvat myös kerääntyvät elimistöömme. Näitä transrasvoja saamme helposti friteeratuista ruoista, eineksistä, valmisruoista, leivonnaisista, makeisista, hyytelöistä ja jogurteista. Suomen elintarvikevirasto ei edes vaadi näiden haitallisten rasvojen merkitsemistä elintarvikkeisiin, mutta Tanskassa ja Ruotsissa ne on kokonaan kielletty ja Englannissa osa kauppaketjuista on luopunut transrasvoja sisältävistä elintarvikkeista.

Mihin voin terveellisyys siis perustuu? Maaperän köyhtyessä olisi tarpeellista saada mm. seleeniä, jota voissa on luonnostaan. Kaikkiaan maitorasvassa on yli 400 erilaista rasvahappoa. Voista saat A-vitamiinia runsaasti ja D-vitamiinia jonkin verran sekä hyvin lesitiiniä, joka on solukalvojen ja kolesterolia kuljettavien lipoproteiinien tärkeä rakennusaine. Voissa on voi-, lauriini- ja palmitiinihappoa. Rasvaliukoisista vitamiineista voissa on myös K2-vitamiinia, jonka on todettu liuottavat verisuoniimme kerääntyvää kalkkikertymää. Voi voidaan katsoa suojaavan sydäntä ja ehkäisevän diabetesta. Voissa on omega-3 ja omega-6-rasvahappojen lisäksi keskipitkiä rasvahappoja, jotka tutkitusti vähentävät infektioita. Koska voi kestää hyvin kuumentamisen, se on vallan erinomainen paistorasva eikä se sisällä mitään ihmeellisiä lisäaineita, kuten esim. natriumglutamaattia. Tohtisitko kokeilla vanhaa reseptiä? Mummot ja vaarit laittoivat kahviinsa kerman loppuessa voita makua antamaan.

Entäpä sitten kaiken maailman kevytlevitteet ja margariini? Kevytlevitteiden ja margariinin valmistus tapahtuu korkeissa lämpötiloissa ja kovassa paineessa, sen valmistuksessa käytetään liuottimia ja raskasmetalleja. Valmistajat eivät itse kerro valmistusprosesseista ja se jo pitäisi herättää kuluttajien mielenkiintoa! Aivan ensiksi uutetaan öljykasvin siemeniä erilaisilla liuottimilla, kuten heksaanilla tai bentseenillä. Heksaani syntyy raakaöljyn jalostuksen sivutuotteena ja on vaarallinen sikiölle sekä aiheuttaa mm. hedelmättömyyttä. Bentseeni on aromaattinen hiilivety ja tunnettu karsinogeeni, jota esiintyy maaöljyssä ja bensiinissä. Siitä valmistetaan mm. lääkkeitä, kankaita, värejä, muoveja, pesuaineita, räjähteitä ja synteettistä kumia. Se on hyvin myrkyllistä ja aiheuttaa mm. leukemiaa. Seuraavaksi tämä öljyseos käsitellään fosforihapolla, jota normaalisti käytetään ruosteenpoistoon sen metalleja syövyttävän vaikutuksen vuoksi. Näin aikaansaatu voimakas happo neutraloidaan runsaan emäksisellä lipeällä.
Rasvaksi tämäkin käy, mutta ei ihmisravinnoksi!


Seuraavassa vaiheessa tämä käsittämätön massa valkaistaan ja deodoroimalla eri kemikaaleilla yritetään poistaa epämiellyttävä haju, maku ja suurin osa liuotinainejäämistä. Jos tällainen leviterasia jäisi vaikka pitemmäksikin aikaa vaikka mökillä pöydälle, niin eläimetkään eivät koskisi siihen! Tässä vaiheessa tuotteeseen jää mm. karsinogeenisiä 3-MCDP-yhdisteitä. Saksalainen toksikologian instituutti (BfR) määrittää, että 100 g margariinia päivässä ylittää viisinkertaisesti suurimman sallitun 3-MCDP:n päiväsaannin. Tämän jälkeen halutaan nestemäinen seos kovettaa lisäämällä rasvamolekyyliin vetyatomeja ja nikkeliä (näin muodostuvat haitalliset transrasvat) tai vaihtoesteröinnillä käyttäen apuna natriummetylaattia (syövyttävä aine, jonka pitkäaikaisia vaikutuksia ei tunneta). Jotkut saattavat tuntea tämän kovettamisen myös hydrogenointina, jolla aiheutetaan margariinin säilyvyysajan piteneminen ja sen homehtumattomuus. Hiljakkoin uutisoitiin Ruotsissa Andreas Söderlundin löytäneen siivouksen yhteydessä lähes 40 vuotta vanhoja käyttämättömiä margariinipakkauksia, jotka olivat vielä kuosissaan!   

Nyt tähän harmaaseen massaan ryhdytään lisäämään erilaisia maku- emulgointiaineita. Koska valmistusprosessissa tuotteesta on tuhottu mm. vitamiinit, lisätään nyt tähän mönjään mm. synteettistä E-vitamiinia. Tähän biologisesti kuolleeseen massaan lisätään sitten kasvistanoleja ja -steroleja ja nimetään se vaikkapa "Benecoliksi". Kasvistanolit ovat kyllä terveydelle hyödyllisiä, mutta saamme ne paljon turvallisemmin monista muista tuotteista, kuten kasviksista, marjoista ja käsittelemättömistä rasvoista. Syntynyttä rasvamassa manipuloimalla käyttötarkoituksen mukaisesti, valmistetaan siitä myös kenkälankkia ja ihovoiteita. Kun sen halutaan muistuttavan mahdollisimman paljon voita, lisätään siihen vähintään 15 eri kemikaalia ja vettä siitä on kuitenkin enin osa. Melkoista siviilirohkeutta vaatii näiden rasvojen käyttäminen sisäisesti, mutta ketjujen rasvaukseen voisivat olla käypää tavaraa?!

Ravinnon tulisi aina olla ensiarvoinen terveytemme hoitaja, mutta se tuntuu nykyään unohtuvan kiireisessä maailmassamme liian usein. Elintarviketeollisuus ja lääketeollisuus ovat myös niin suurta liiketoimintaa ympärillämme, ja ne on valjastettu valtiovallan erityissuojeluun. Aina välillä kannattaisi kyseenalaistaa virallisia totuuksia ja nähdä itsekin vähän vaivaa asioiden taustojen tutkimiseen. Tietoa koko aika kuitenkin tulee lisää, ongelmat ovat vain usein tietojen tulkinnassa ja uuden tiedon asiallisessa jakamisessa. Jos vähääkään epäilet ja emmit ristiriitaisten tietojen äärellä, voit usein kuitenkin testata itseesi asioita ja todeta kuinka ne pelittävät omalla kohdallasi. Suuri ongelma on tietysti myös luontainen ihmisten laiskuus; kaikki pitäisi saada nykyään mahdollisimman valmiina. Päivittäistä näyttöä on myös siitä, että ihminen ei ole rationaalisesti toimiva olio; vaikka sillä olisi tietoa, miten kannattaisi toimia, ihminen voi täysin huoletta toimia miten kuloinkin huvittaa! Onnea vaan kaikille tiedonhaluisille ja varjelusta valintoihinne!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti