Veikseljoen varteen perusti Kasimir Uudistaja valtakuntansa pääkaupungiksi Krakovan vuonna 1038, joka sai kaupunkioikeudet 5.6.1257 ja Krakova pysyikin sitten pääkaupunkina aina vuoteen 1596 asti. Kaupunki makaa Etelä-Puolassa, Vähän-Puolan voivodikunnassa ja se on Varsovan jälkeen Puolan toiseksi suurin kaupunki – esikaupunkeineen 1,2 miljoonaa asukasta – ennen Łódźia. Tässä historiallisessa kaupungissa – Krakovan vanhankaupungin otti Unesco maailmanperintöluetteloonsa vuonna 1978 - pitää tukikohtaansa ja kotiaan (puolalaisen miehensä ja Wilhelm-poikansa kanssa) Tampere Filharmonian perjantain 11.12.2015 klo 19 konsertin solisti ja orkesterinjohtaja, viulisti Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch. Pohjoismaiden suurimman kongressi- ja konserttitalon isoon saliin oli kerääntynyt (ba)rokkimusiikin äärelle n. 1400 keskittynyttä kuulijaa yleisöksi.

Vanhan musiikin erityisasiantuntija Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch.

 

Sirkka-Liisan musiikkiopinnot alkoivat jo 9-vuotiaana Kajaanissa, kun koulu osti 20 viulua oppilailleen. Sirkka-Liisa oli ainut tästä ryhmästä, joka jaksoi jatkaa opintojaan viululla ja hänen tiensä kulki Kajaanista Helsinkiin Sibelius Akatemiaan. Myöhemmin hän on ammentanut oppejaan mm. Frans Brüggenin ja Philippe Herreweghen ohjauksessa ja Sirkka-Liisasta on kehkeytynyt varsinkin vanhan musiikin oivallinen esitaistelija. Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch on ennättänyt toimia opetustehtävissä mm. Sibelius Akatemiassa, kamarimusiikin professorina Stavangerin yliopistossa sekä hoitanut professuuria Tanskan Kuninkaallisessa konservatoriossa että Bremenin Taideakatemiassa, ja nykyään hän opettaa myös Tampereella viulunsoittoa. Viimeisin hänen levytyksensä sisältää Bachin sooloviulusarjat, jotka hän levytti verkkaiseen tahtiin äänitysten kestäessä toista vuotta.

Johan Helmich Roman

 

Perjantain barokkikonserton sai kunnian aloittaa ”ruotsalaisen musiikin isäksi” tai Ruotsin ”Händeliksi” kutsuttu Tukholmassa 26.10.1694 syntynyt ja 20.11.1758 kuollut säveltäjä Johan Helmich Romanin musiikki. Johanin Helmich Romanin isä, Johan Roman, toimi hovikapellin viulistina ja on esitetty hänen polveutuvan suomalaisesta Raumannusten pappissuvusta. Ennen sävellysurakkansa alkamista Ruotsin kuninkaallisessa kapellissa Johan Helmich Roman vietti vuodet 1715-1721 Englannissa opiskellen musiikin saloja ohjastajanaan Johann Christoph Pepuschin. Täällä Roman tapasi mm. Georg Friedrich Händelin. Ehkä tunnetuinta Romanin musiikkia on Drottningholmsmusiken vuodelta 1744, josta konsertin avasivat osat nro 21, 23, 18, 12 ja 22. Johan Helmich Roman sävelsi kaikkiaan 33-osaa tähän teokseen, joka esitettiin elokuussa 1744 kruununprinssi Adolf Fredrikin ja Loviisa Ulriikan vihkiäisissä Drottningholmin – linna paloi vuonna 1661 ja uudelleenrakennustyö alkoi seuraavana vuonna, kun alkuperäinen linna oli rakennettu 1500-luvulla Katariina Jagellonican kesäasunnoksi - linnassa säveltäjän johdolla.

Arcangelo Corelli

 

Romanin musiikkia konsertissa seurasi italialaisen säveltäjän ja viuluvirtuoosi Arcangelo Corellin (s. 17.2.1653 Fusignano ja k. 8.1.1713 Rooma) Conserto grosso op. 6 nro 8 g-molli. Konserton alaotsikko on Fatto per la notte di Natale eli joulumusiikista on tässä konsertossa kysymys. Konserton osat ovat: I Vivace – Grave – Allegro, II Adagio – Allegro – Adagio, III Vivace, IV Allegro ja V Pastorale. Musiikki kuvaa hyvin retoriikalle uskollisesti jouluevankeliumin tapahtumia. Corelli vieraili vuonna 1680 Saksassa ja vuodesta 1681 lähtien elämänsä loppuun hän asusti Roomassa. Hänet on haudattu Pantheoniin (Santa Maria della Rotonda) Roomassa.

Georg Philipp Telemann

 

Ennen väliaikaa suuri sali hiljentyi kuuntelemaan vielä Georg Philipp Telemannin Konsertto F-duurissa TWV 51:F4. Telemann syntyi 14.3.1681 Magdeburgissa ja kuoli 25.6.1767 Hampurissa. Hän oli säveltäjänä lähinnä itseoppinut, mutta opiskeli alkuun lakia. Äiti jopa takavarikoi Georgen soittimet pistäessään hänet oppilaitokseen oppimaan kunnon ammattia Zellerfeldissä. Onneksi kuitenkin koulun rehtori ymmärsi pojan lahjakkuuden ja tuki häntä musiikin tiellä. Äidin toive kirkollisesta urasta ei toteutunut koskaan ja Georg aloitti muusikon uransa 21-vuotiaana. Aluksi hän opetti musiikkia, perusti jopa oman musiikkioppilaitoksen. Leipzigissa hänet valittiin oopperan johtajaksi ja Neuerkirchetä hän otti vastaan urkurin viran. Hän oli käsittämättömän tuottelias ja aikaansaapa säveltäjä, jota monet aikalaiset tämän vuoksi kadehtivat. Tämän samaisen kateuden vuoksi hän joutui vaihtamaan myös paikkakuntaa melko usein. Telemann oli Johann Sebastian Bachin ystäviä. Telemann kustansi omia sävellyksiä nuoteiksi ja oli varmasti ensimmäisiä muusikoita, jotka kiinnittivät näin huomiota omilla teoksillaan saamiin tuloihin. Hampurissa hänet nimitettiin viiden kirkon musikaaliseksi johtajaksi ja myöhemmin hän toimi vielä oopperoidenkin johdossa samassa kaupungissa. Vuonna 1740 hän heitti säveltämisen pitkäksi toviksi ja jatkoi vasta vuonna 1755; hän sävelsikin kuolemaansa asti vuoteen 1767 ja säveltäminen oli hänelle helppoa. Pelkästään oopperoita hän ennätti säveltää 40 kappaletta ja mm. satoja kantaatteja.

Säveltäjä Graupnerin omakätistä nuottikirjoitusta kantaattinsa partituurista.

Christoph Graupner

 

Konsertin jälkipuoliskon väliajan jälkeen avasi säveltäjä Christoph Graupnerin (s. 13.1.1683 Hartmannsdorf ja k. 10.3.1760) Sinfonia G-duuri GWV 611. Graupnerilta on säilynyt n. 2000 lueteltua teosta, joiden joukossa on mm. 85 alkusoittoa, 113 sinfoniaa, 8 oopperaa, 44 konserttoa, 66 sonaattia, 1418 kantaattia, 24 maallista kantaattia, 40 partitaa cembalolle. Graupner sai aluksi musiikinoppia sedältään, Nicolaus Kuesterilta. Myöhemmin hänkin luki lakia Leipzigissa ja keskittyi sitten musiikkiopintoihin Johann Kuhnaun ohjauksessa. Leipzigin Tuomaskirkon kanttorin virkaa tarjottiin ensin Georg Philipp Telemannille ja sitten Christoph Graupnerille, mutta nämä kieltäytyivät ottamasta virkaa vastaa. Lopulta virkaan tuli valituksi Eisenachissa 31.3.1685 syntynyt Johann Sebastian Bach.

 

Jean-Philippe Rameau

Konsertin loppunumerona toimi ranskalaisen musiikinteoreetikon, urkurin ja säveltäjän Jean-Philippe Rameaun (s. 25.9.1683 Dijon ja k. 12.9.1764 Pariisi) oopperamusiikki oopperasta Les Boreades, säveltäjänsä viimeisimmäksi jäänyttä musiikkia, jota hän ei ehtinyt koskaan kuulla valmiina kokonaan. Konsertin kuuntelijat saivat myös kuultavakseen teoksesta vain valittuja osia, osat olivat: I a Ouverture, I c Allegro, II Rondeau vif, III Gavottes vives I & II, V Loure, VI Gavottes I & II, VII Entée d'Abaris, VIII Air gracieux & Air vif, XI Countredanses I & II. Myös Rameaun isä toimi muusikkona ja Jean-Philippekin opiskeli ensin lakia, ennen kuin antautui musiikin vietäväksi täysin. Vaikka hän opiskeli Italiassa monia soittimia nuorena, hän ei kuitenkaan mieltynyt paikalliseen tyyliin tehdä musiikkia. Rameau jätti jälkeensä paitsi oopperoita ja näyttämömusiikkia, myös paljon soitinmusiikkia, motetteja ja kantaatteja.

 

Barokkikaudella musiikkia soitettiin tuntuvasti pienemmillä kokoonpanoilla, kun tämän päivän taidemusiikkia/sinfoniamusiikkia konserteissa. Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilchillekin tämä perjantain konsertin yllättävän suuri kokoonpano oli ensimmäinen kokemus laatuaan. Orkesterin jousisoittajilla oli käytössään barokkijouset, jotka Tampere Filharmonia teetti konserttikaudella 2011-2012 ystäväyhdistyksensä Pro Orchestran avustuksella viulun- ja jousenrakentaja Luis Emilio Rodriguez Carringtonilla. Barokkijousi on hieman lyhyempi pituudeltaan sekä kevyempi tavalliseen jouseen verrattuna. Sen kärki on taivutettu loivemmin, mikä vaikuttaa taas jousen jännitteeseen. Tämä mahdollistaa soittajalle aivan toisenlaisen mahdollisuuden artikulaatioon, jota retoriikan opeilla barokkikautena paljon kuvattiin. Barokkikaudella käytettiin myös paljon terassidynamiikkaa. Nykyään harrastetaan myös maailmalla tyylinmukaista soittoa periodisoittimilla ja suolikielillä. Vaikka konsertin kokoonpano oli melko iso, oli todella nautittavaa kuunnella kuinka asioita saatiin hienosti soitettua esille hiljaisellakin dynamiikalla. Soittajat nauttivat myös silminnähden itsekin soitettavasta musiikista, mitä sitäkään ei aina tapahdu nykyään.

Mainiossa Tampere Filharmonian barokkikokoonpanossa soittivat illan konsertissa konserttimestarina Maria Ikonen (3. konserttimestari). I viuluissa soittivat: Riikka Marttila, Lea Antola, Tatevik Ayazyan, Siri Heinonen, Lotta Laaksonen, Jaakko Nordman, Riikka Alakärppä ja Hong You. II viuluissa: Heidi Kuula (myös solistina), Hanna Parviainen, Anna Angervo, Elina Kilpinen, Kristine Lilientale-Birzniece, Eeva-Liisa Suuronen, Pirjo Tulisalmi, Sanna Tullila ja Kaisa Hiilivirta. Alttoviuluissa: Mikhail Slobodjaniuk (solistina), Heili Hannikainen, Marianne Hautakangas, Taavi Nachtigall, Elisabete Sorokina ja Anni Tiainen-Hammo. Selloissa: Virpi Välimäki Miika Jämsä, Reinis Birzbieks ja Lauri Kankkunen (solistina). Kontrabassoissa: Jarkko Uimonen ja Joni Armio. Huiluissa: Pekka Rankka ja Nina Johnson. Oboeissa: Juha Ala ja Kari Nikkanen. Fagotissa: Alexandru Cozma ja Eri Ikeda. Käyrätorvissa: Ismo Ponkala ja Jouni Suuronen. Trumpeteissa: Jonas Silinskas ja Tapio Kilpinen ja patarummuissa Péter Fodor sekä cembalossa ja urkuposetiivissa Annamari Pölhö.