keskiviikko 23. syyskuuta 2015


Finlaysonin kirkko

 
 Puuvillatehtaalla toimi oma saarnaaja vuodesta 1846 ja tehtaan kirkko valmistui vuonna 1879.
 
Tampereen ensimmäinen kaupunginarkkitehti Frans Ludvig Calonius (s. 19.11.1833 Porvoo ja k. 8.12.1903 Tampere) suunnitteli patruuna Wilhelm von Nottbeckin pyynnöstä hartaustilaksi tehtaansa työntekijöille Finlaysonin kirkon. Calonius oli arkkitehdin oppinsa saanut Tukholman taideakatemiassa ja ylioppilaaksi hän ryhtyi Porvoossa vuonna 1854. Tampereella Calonius laati asemakaavat Tammelan, Kyttälän ja Amurin kaupunginosiin ja hänen suunnittelemistaan rakennuksista tunnetuimmat lienevät nykyinen pääministerin virka-asunto Kesäranta Helsingin Meilahdessa – jonka Calonius suunnitteli alkujaan omaksi kesähuvilakseen -, Albergan kartanon päärakennus Espoossa, Plevnan kutomorakennuksen julkisivut Finlaysonin tehtaan alueella Tampereella, Aleksanterin koulu Tampereella, Selinin talo Tampereella, Sandbergin talo Tampereella sekä luterilainen rukoushuone Tampereella osoitteessa Satakunnankatu 11.

 
 
 Sini Tuomisalo säesti lauluansa uruilla, pianolla ja harmonikalla.

Finlaysonin kirkolla ei siis ole mitään varsinaista tekemistä koneteknikko James Finlaysonin kanssa. Finlayson tosin sai perustaa senaatin ja osittain Tampereen kaupungin armollisella avustuksella tehtaansa Tampereen Tammerkosken rantaan vuonna 1820, mutta jo vuonna 1836 James Finlayson myi liiketoimintansa Pietariin liikemies Carl Samuel Nottbeckille ja hovineuvos Georg Adolf Rauchille. James Finlayson oli sen verran pelimies, että hän laati kauppakirjansa vaalien nimensä säilymisen kaupungin historiassa lähtemättömästi. James Finlayson asui puolisonsa kanssa vanhassa kruunun viinanpolttimossa, joka saneerattiin heille asunnoksi ja kotinsa yhteyteen Finlaysonit lapsettomina perustivat myös orpokodin. Tätä puurakennusta kosken rannalla ei enää ole olemassa, vaan suunnilleen samoilla sijoilla sijaitsee patruuna Wilhelm von Nottbeckin yhden pojan Aleksander von Nottbeckin omaksi kodikseen rakennuttama Aleksanterin palatsi – jälleen historiallisista tosiasioista huolimatta – joka tunnetaan tänään Finlaysonin palatsina.

 
 
Finlaysonin kirkon urkufasadi.

Finlaysonin kirkko valmistui käyttöönsä vuonna 1879 ja Tampereen evankelis-luterilaiselle seurakunnalle yhtiö lahjoitti kirkon tontteineen vastikkeettomasti vuonna 1981. Yksilaivainen kirkko on tyyliltään goottilainen ja se muurattiin punaisista tiilistä. Kirkon urut sekä saarnatuoli sijaitsevat alttarin takana ja kirkossa ei ole alttaritaulua ensinkään. Urkurakentamo William Hill & Son sommitteli urut jo 1850-luvulla ja Finlaysonin kirkkoon vuonna 1879 ne tuotiin Pietarista. Kirkossa on istumapaikat 280 ihmiselle ja vuosien 2007 - 2008 remontin yhteydessä kirkko sai naapuritontilta lisätilaa, johon valmistettiin lasikäytävällä kirkkoon yhdistetty sakasti. Nykyään tämä kirkko toimii lastenkirkkona ja erittäin suosittuna vihkikirkkona hääparien keskuudessa.

 
 
Finlaysonin kirkon urut, saarnatuoli ja alttari.

Tiistaina 15.9.2015 oli Finlaysonin kirkossa klo 19 Hiljainen tienoo 2015-kirkkokonsertti, jossa porilainen mezzosopraano Sini Tuomisalo saapui Reposaaresta vieraaksemme tihkusateiseen iltaamme. Sini säesti itseään konsertin alkuosan kirkon uruilla seitsemän laulua verran, josta siirtyi kolmen laulun ajaksi harmonikalla säestämät laulut Sateenkaarenpää (säv. Heikki Piha ja san. Juha Vainio), Hiljainen tienoo (ukrainalainen kansanlaulu, suom. san. Paavo Kiiski) sekä Olen kuullut, on kaupunki tuolla (venäläinen kansasävelmä, suom. san. Vali Kunnas). Loput yhdeksän käsiohjelman laulua kuultiin pianon säestyksellä. Laulukielinä Sinillä oli italian lisäksi myös venäjä ja suomi. Virallinen konserttiohjelma päättyi suomalaiseen kansanlauluun Tääl' yksinäni laulelen, jonka jälkeen Sini heltyi vielä säälittävän harvalukuisen yleisen edessä ylimääräisiin numeroihin; näistä ensimmäinen oli Hiljainen tienoo (suomeksi) ja toinen sävellys oli Toni Edelmannin, jonka Sini lauloi venäjäksi.

 

Sini Tuomisalo kertoo konserttiohjelmasta.
 
Konsertista kannattaa nostaa esille muutama harvemmin kuultu teos; Toivo Kärjen sävellys tuntemattoman tekijän sanoin, Me armahdusta tarvitsemme kaikki ja kesäkuussa 2013 edesmennyt säveltäjä Otto Henrik Donnerin sävellys Aale Tynnin sanoihin, Tuutulaulu. Lääkäri Heikki Pihan sävellys armeijakaverinsa Juha Vainion sanoihin, Sateenkaarenpää, on myös todella harvoin esillä. Pauli Salosen sommittelemiin sanoihin teki aikanaan säveltäjä Toivo Kärki laulun Kesyt Linnut, joka on myös harvemmin kuultua Kärkeä ja joka kirkkokonsertin loppupuolella kajahti Finlaysonin kirkossa antaen näytteen sen usein kehutusta akustiikasta.
 
Sini Tuomisalo konserttinsa jälkitunnelmissa.

maanantai 21. syyskuuta 2015


 Säveltäjä Yrjö Hjelt Musiikkitalossa 18.9.2015.
 
Helsingin kaupunginorkesterin konserttiin Musiikkitaloon kerääntyi merkittävä joukko musiikinnälkäisiä ihmisiä nautiskelemaan säveltäjien Carl Nielsen ja Yrjö Hjeltin musiikista perjantaina 18.9.2015 klo 19.

 Helios-alkusoitto on saanut nimensä Kreikan mytologian auringon jumalasta. Carl Nielsen työskenteli viulistina Det Kongelige Kapel-orkesterissa hankkiakseen perheelleen elantoa. Vuonna 1891 Nielsen oli avioitunut kuvanveistäjä Annie-Marie Brodersenin kanssa ja perheessä oli kolme lasta. Ensimmäisellä sinfoniallaan Nielsen nousi kuuluisaksi heti ensiesityksessä 14.3.1894. Vuosi 1902 toi ensiesitykseen Nielseniltä kaksikin teosta: oopperan Saul ja David ja toisen sinfonian Neljä temperamenttia. Vuonna 1903 Carl Nielsen solmi kustannussopimuksen Wilhelm Hansenin kanssa ja hänen taloudellinen tilanne muuttui edullisemmaksi. Samoihin aikoihin Nielsenin kuvanveistäjävaimolle myönnettiin apuraha. Taiteilijapariskunta matkusti pian Kreikkaan, jossa Annie-Marie tutki antiikin veistoksia ja Carl syventyi musiikin säveltämiseen merelle näköalan avaavassa työhuoneessaan.

 Säveltäjä Carl Nielsen.

Lopulta Helios-alkusoitto op. 17 tuli valmiiksi huhtikuussa 1903 ja sen kantaesityksen johti Johan Svendsen saman vuoden lokakuussa Kööpenhaminassa. Nykyään tämä alkusoitto on Carl Nielsenin yksi suosituimmista orkesterikappaleista. Orkesteripartituuriin säveltäjä kirjalsi teoksen sisältöä valaisevan tekstin: ”Hiljaisuus ja pimeys – aurinko nousee, laulaa ylistystään – tekee kultaisen vaelluksensa – ja vaipuu hiljaa mereen.”

 Nielsenin neljäs sinfonia kantaesitettiin helmikuussa 1916 Kööpenhaminassa säveltäjän toimiessa kapellimestarina ja teos oli jo tuolloin saanut lisänimen, Sammumaton. Keväällä 1914 säveltäjä Nielsen kirjoitti omalle vaimolleen näin: ”Minulla on idea uuteen sävellykseen jolla ei ole ohjelmaa mutta joka pyrkisi ilmaisemaan sitä, mitä me ymmärrämme elämänvoimalla tai ilmaisulla elämä, t.s. kaikki se mikä liikkuu, haluaa elää.” Säveltäjällä kesti teoksen synnyttämisen kanssa aikaa pari vuotta ja sen aikana ehti syttyä ensimmäinen maailmansota, oma avioliittokriisi ja kiireet kapellimestarina myös vaikeuttivat työtä.
 

Säveltäjä Carl Nielsen perheineen.
 
Neljäs sinfonia koostuu neljästä tauotta soitettavasta osasta. Ensimmäisessä osassa, Allegro, vaihtelevat vuoron toiveikkaat ja väkivaltaiset tunteet. Toinen osa, Poco allegretto on välisoitto, jota seuraa kiihkeä Poco adagio quasi andante. Viimeinen osa, Allegro lähtee energisesti liikkeelle, mutta vajoaa toistuvasti ristiriitoihin. Tässä osassa on myös kuuluisa patarumpujen kaksintaistelu. Säveltäjä kuvasi teoksensa musiikin sammumattomaksi ja lannistumattomaksi elämänhalun ilmaukseksi, jossa järjestys ja kaaos kamppailevat keskenään. Säveltäjä laittoi eri sävellajit kuvaamaan eri rooleja; d-molli vastaa repivää ja E-duuri rakentavaa musiikillista voimaa.

 


Yrjö Hjelt muistetaan loistavana sovittajana ja monien hienojen orkesterisovitusten laatijana. Helsingin kaupunginorkesterin käsiohjelmassa Yrjö Hjelt kuvailee tuoreen teoksensa - Konsertto fagotille ja kamariorkesterille - syntyä seuraavasti: ”1980-luvun alussa perustimme ystävieni kanssa trion, johon kuuluivat huilu, fagotti ja oma instrumenttini kitara. Noin kymmenen vuoden ajan Trio Elite toimi minulle arvokkaana sävellys- ja sovituslaboratoriona, ja etenkin fagottiin syntyi erityinen suhde, mikä on näkynyt ja kuulunut myöhemmissä töissäni. 

 Tavatessamme ensimmäisen kerran syksyllä kaksi vuotta sitten Mikko-Pekka Svala ehdotti yhteistyötä. Ajatukselle lämpeni myös Helsingin kaupunginorkesteri, joka antoi siunauksensa fagottikonsertolle. Partituurin kirjoittaminen alkoi keväällä 2015. Sitä edelsi pohjustava työ materiaalin ja muodon kanssa, etenkin syventyminen symmetrisiin all-interval-riveihin tuli vaikuttamaan teokseen ratkaisevasti.

 Idea teoksen muodosta oli alun perin abstrakti, mutta jossakin vaiheessa huomasin muihin asioihin liittyvien pohdiskelujen ja kokemusten ohjaavan muotoa ja dramaturgiaa siinä määrin, että puhuminen ohjelmallisuudesta on perusteltua, kuten osien nimistäkin voi aavistaa. Ohjelmallisuus heijastelee myös itse työskentelyprosessin vaiheita, sen haasteita, sen tuottamaa iloa ja vapautumisen tunnetta.

 Osat seuraavat toisiaan välittömästi. Toisen osan alku on selvästi kuultavissa, mutta ylimenot osien 2.-3. sekä 3.-4. välillä voivat olla vaikeammin havaittavia samanlaisen materiaalin levittäytyessä kummallekin puolelle.

 Ensimmäinen osa, Solitude, tarkastelee erilaisia yksinäisyyden tuntoja ja ilmenemismuotoja; ei niinkään yksin olemisen auvoisuutta kuin yhteyden puutetta, uhmaa ja alistumista. Toista osaa, Confusion, hallitsee hämmennys, väkinäisetkin yritykset kontaktiin vaihtelevalla menestyksellä, ja kuten aiemminkin, uhma ja alistuminen. Mutta myös yhteys ja yhteisyys löytyvät.

 Kolmas osa, Emergence, ottaa etäisyyttä, perspektiivi muuttuu, asiat tulevat ymmärrettäviksi ja saavat uuden merkityksen, saavutetaan rauha ja tasapaino. Neljännessä osassa, Revival & Purification, elpyminen palauttaa ilon ja tuo puhdistuksen.”

 
Fagotisti Mikko-Pekka Svala.

Konsertin fagottisolistina soitti Helsingin kaupunginorkesterin vuorotteleva äänenjohtaja Mikko-Pekka Svala, joka aloitti pianonsoittajana musiikkiopintonsa. Svala opiskeli alkuun  Länsi-Pohjan musiikkiopistossa Jari Laakson ohjauksessa ja siirtyi peruskoulun jälkeen Turkuun Jarmo Korhosen oppilaaksi. Svala on tehnyt työtä mm. Malmön oopperaorkesterissa, Berliinin radion sinfoniaorkesterissa, Tampere Filharmoniassa ja Avantissa. Solistina Svala on esiintynyt Helsingin kaupunginorkesterissa, Turun filharmonisessa orkesterissa, Radion sinfoniaorkesterissa, Kemin kaupunginorkesterissa ja Malmön musiikkikorkeakoulun orkesterissa. Vuonna 2003 hän sai toisen palkinnon ja erikoispalkinnon Crusell-fagottikilpailussa parhaasta Eero Hämeenniemen Alberobello-teoksen esityksestä.

 Svala tilasi fagottikonserton säveltäjä Yrjö Hjeltiltä. ”Useissa moderneissa konsertoissa fagotti joutuu taistelemaan suuren orkesterin massaa vastaan eikä fagotti pysty käyttämään koko soitinpalettiaan. Hjeltin Tango fagottiseptetolle nauttii soittajien keskuudessa kulttimaineesta. Hjelt ymmärtää soitinta hyvin, ja halusin tilata nimenomaan häneltä konserton pienelle orkesterille ja fagotille. Nautin 'basistin' roolista. Siitä, että olen osana ainutlaatuista orkesterikoneistoa ja rakentamassa soinnille pohjaa. Vaikka soitankin nyt konserton soolo-osuuden, se ei sulje pois työskentelyn sosiaalista piirrettä. Fagotille ei ole niin paljon ohjelmistoa, että itsensä voisi elättää vain solistina, ja vaikka sitä mahdollisuutta tarjottaisiinkin, en lähtisi orkesterista soolouralle.” Svala on soittanut Helsingin kaupunginorkesterissa vuodesta 2008 lähtien.

Perjantain konsertin johti ruotsalainen kapellimestari Johannes Gustavsson (s. 23-8-1975 Trollhättan), jonka oma instrumentti on alttoviulu. Kapellimestaririksi hän on opiskellut Lars Anders Tomterin, Ole Kristian Ruudin ja Olav Anton Thommesenin ohjauksessa Norjan musiikkikorkeakoulussa. Sittemmin hän on täydentänyt opintojaan Jorma Panulan ja Simon Streatfeildin kursseilla. Vuonna 2004 Johannes Gustavsson voitti Georg Solti-kilpailussa toisen palkinnon ja vuonna 2008 Arturo Toscanini-kilpailussa hän sai yleisöpalkinnon. Hän on myös saanut Herbert Blomstedt-kapellimestaripalkinnon Ruotsin kuninkaalliselta musiikkiakatemialta.

Pienikokoisemmat sinfoniettat ja kamariorkesterin ovat Gustavssonin mieleistä työsarkaa. Vakituiseen hänet nähdään vierailijana Keski-Pohjanmaan kamariorkesterissa ja Västerås Sinfoniettan päävierailijana. Nykyään hän toimii Oulun Sinfonian ja Wermlandin oopperan ylikapellimestarina ja Sundsvallin Nordic Chamber Orchestran taiteellisena johtajana. Vierailevana kapellimestarina hänet nähdään usein Ruotsin radion orkesterissa,   kuninkaallisessa oopperassa, Göteborgin oopperassa ja sinfoniaorkesterissa sekä Oslon filharmonikoissa. Hän johtaa mielellään pohjoismaista musiikkia konserteissaan.

 Rondo Classic-lehdelle Gustavsson kuvaili tekemisiään vuonna 2013 näin: ”Näen heti orkesterista, onko sitä kohdeltu hyvin. Sen aistii, onko siellä hyvä itsetunto, tiimihenki ja tervettä kanssakäymistä, jossa palautetta annetaan ja kuunnellaan hyvällä. Itse olen tottunut kamarillisempaan musisointiin, koska opiskellessani Oslossa soitimme orkesterissa usein ilman kapellimestaria. Kapellimestari ei saa passivoida soittajia määräilemällä.”